Hippiäiskotinga

Nykymaailmassa Hippiäiskotinga:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnalle yleensä. Perustamisestaan ​​lähtien Hippiäiskotinga on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -profiilien huomion herättäen keskustelua ja pohdintaa sen eri puolista. Hippiäiskotinga on onnistunut ylittämään rajat ja sukupolvet, Hippiäiskotinga on onnistunut ylittämään rajat ja sukupolvet, ja siitä on tullut keskeinen aihe, joka edelleen herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Hippiäiskotinga:een liittyviä eri näkökohtia ja syvennämme sen merkitystä, merkitystä ja vaikutusta nykymaailmassa.

Hippiäiskotinga
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pikkunapparit Platyrinchidae
Suku: Calyptura
Swainson, 1832
Laji: cristata
Kaksiosainen nimi

Calyptura cristata
(Vieillot, 1818)

Katso myös

  Hippiäiskotinga Wikispeciesissä
  Hippiäiskotinga Commonsissa

Hippiäiskotinga (Calyptura cristata) hyvin harvinainen Mata Atlântican metsäalueella itäisessä Brasiliassa elävä varpuslintu, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[1] Se on sukunsa ainut laji.

Hippiäiskotingat ovat pienehköjä lintuja pikkunapparien heimossa. Niiden koko on noin 8 cm. Väritykseltään ne muistuttavat melko paljon hippiäistä. Linnun rinta ja pyrstöntyvi ovat keltaiset, selkä on oliivinvihreä. Hippiäiskotingan päässä on leveähkö punainen raita, jota reunustavat kapeammat mustat raidat. Siivet ovat mustat ja niissä on kaksi valkoista raitaa. Pyrstö on erittäin lyhyt. Linnun äänet ovat yksittäisiä ja teräviä säveliä.[2]

Linnut käyttävät ravintonaan hedelmiä, mettä ja hyönteisiä. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen mukaan hippiäiskotingat näyttävät erikoistuneen mistelin hedelmiin.[2]

Hippiäiskotingaa luultiin sukupuuttoon kuolleeksi lähes sadan vuoden ajan, kunnes niitä löytyi pieneltä alueelta Serra dos Órgãosin kansallispuistosta. Myöhemmin vahvistamattomia havaintoja on tehty Ubatuban kaupungista. Hippiäiskotingojen suurin uhka on yli 1 000 m:n korkeudessa olevien metsien hakkuut. Lisäksi linnun ravintona käyttämien ananaskasvien, mistelien ja orkideojen kerääminen on uhkana lajille.[1]

Lajista on maailman museoissa noin 50 näytettä, kaikki kerätty ennen 1890-lukua.[3] Niistä kolme on Helsingissä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c BirdLife International: Calyptura cristata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Kinglet Calyptura – BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 1. helmikuuta 2008.
  3. ↑ a b Juha Honkala: Hippiäiskotinga löytyi ja katosi pdf-tiedosto (teksti Helsingin Sanomissa 2006 julkaistuun artikkeliin). Luettu 21.10.2010