Tässä artikkelissa Ido:n aihetta käsitellään objektiivisesta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tarkastellaan erilaisia Ido:een liittyviä lähestymistapoja ja näkökulmia tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Asiaankuuluvia näkökohtia analysoidaan, dataa esitellään ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä tarjotaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja monipuolinen yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi saada syvän ja perustellun käsityksen Ido:stä.
Ido | |
---|---|
![]() |
|
Tiedot | |
Alue | Eurooppa |
Virallinen kieli | - |
Puhujia | arviolta 2500–5000, vain satunnaisia äidinkielenään puhuvia |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Uniono por la Linguo Internaciona Ido |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | io |
ISO 639-3 | ido |
Ido on esperantosta muokattu kansainvälinen apukieli, jonka Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Vaikka idon käyttäjäkunta on pienentynyt viime vuosikymmeninä, on sillä edelleen joitakin puhujia ympäri maailmaa, kuitenkin eniten Euroopassa. Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 päättyessä 18 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity ido.[1][2]
1900-luvun alussa kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto (Délégation pour l’adoption d’une langue auxiliaire internationale) valitsi ido-ehdotuksen monien ehdokkaiden joukosta. Perustana oli esperanto, johon oli tehty lukuisia korjauksia. Valtuuston asettama komissio kehitti ehdotelmaa edelleen monta vuotta. Myös esperanton luoja L. L. Zamenhof ehdotti luomuksensa käyttökokemuksien perusteella muutamia parannuksia, jotka otettiin idoon mukaan. Myöhemmin esperantoliike Zamenhofin johdolla kieltäytyi ehdotetuista korjauksista.
Koska ido on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se pohjautuu kuitenkin esperantoon, ja monet pitävätkin idoa vain esperanton murteena. Ido on perinyt esperanton fonologiaan, kielioppiin ja sanastoon saamat vaikutteet indoeurooppalaisista kielistä, mutta se on vielä erityisesti korostanut sanastossa ja ääntämyksessään romaanisia kieliä, toisin kuin esperanto, jonka ääntämykseen ovat vaikuttaneet myös slaavilaiset kielet, ja perussanastoon indoeurooppalaisten kielten eri kieliryhmät.
Keinotekoisesti luotuna kansainvälisenä apukielenä ido ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, eniten kuitenkin keskisessä ja eteläisessä Euroopassa. Idoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.
etu | taka | |
---|---|---|
suppea | i | u |
puolisuppea | e | o |
väljä | a |
Au, eu, ai, ei, oi ja ui lausutaan kuten suomessa. Muut vokaaliyhdistelmät lausutaan erillisinä.
Painotus on yleensä toiseksi viimeisellä tavulla: chagréno, brosílo, dejúno, ésas, aránjas.
"Io"-diftongiin päättyvää lopputavua ei jaeta kahtia, eli o:ta edeltävä i ei saa painoa, vaan sanotaan: rádio, ekonómio, demokrátio jne.
Infinitiivin lopputavu (-ar,-ir,-or,-ur) siirtää painon viimeiselle tavulle: esár, facár.
bilabiaalinen | labio- dentaalinen |
apiko- aveolaarinen |
postal- veolaarinen |
palataalinen | dorso- velaarinen |
glottaalinen | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
plosiivinen | p | b | t | d | k | g | ||||||||
nasaalinen | m | n | ||||||||||||
tremulanttinen | ɾ | |||||||||||||
frikatiivinen | f | v | s | z | ʃ | ʒ | h | |||||||
affrikatiivinen | ʦ | ʧ | ||||||||||||
lateraalinen puolivokaali | l | |||||||||||||
puolivokaali | w | j |
Idon aakkosto sisältää seuraavat kirjaimet:
a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z
Idon kieliopin keskeisiä piirteitä ovat seuraavat:
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Patro nia, qua esas en la cielo,
tua nomo santigesez;
tua regno advenez;
tua volo facesez quale en la cielo
tale anke sur la tero.
Donez a ni cadie l'omnadiala pano,
e pardonez a ni nia ofensi,
quale anke ni pardonas a nia ofensanti,
e ne duktez ni aden la tento,
ma liberigez ni del malajo.