Ilpo Saastamoinen

Nykymaailmassa kiinnostus Ilpo Saastamoinen:tä kohtaan on kasvanut jatkuvasti. Ilpo Saastamoinen on kiinnittänyt laajan yleisön huomion joko nykyisen merkityksensä tai historiallisen vaikutuksensa vuoksi. Vuosien varrella on syntynyt keskustelua, tutkimusta ja tutkimuksia, jotka ovat syventäneet sen merkitystä ja merkitystä. Ilpo Saastamoinen on herättänyt aitoa kiinnostusta sekä akateemisessa että kansanelämässä, ja se on herättänyt kaikenlaista pohdintaa ja keskustelua. Tässä artikkelissa perehdymme Ilpo Saastamoinen:n maailmaan ja tutkimme sen monia puolia tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen merkitys ja merkitys nyky-yhteiskunnassa.

Ilpo Saastamoinen vuonna 1973.

Ilpo Erkki Aslak (Ilja) Saastamoinen (s. 22. heinäkuuta 1942 Pielavesi) on suomalainen säveltäjä, kitaristi, kapellimestari ja basisti.[1] Hän on soittanut kitaraa muun muassa Soulset- ja Karelia-yhtyeessä sekä tehnyt yhteistyötä muun muassa Nils-Aslak Valkeapään ja Jaakko Gauriloffin kanssa. Hän toimi Kajaanin Big Bandin kapellimestarina 1974–1980,[2] ja Piirpauke-yhtyeessä hän soitti bassoa vuosina 1980–1983.

Saastamoinen on säveltänyt oopperatrilogian Velho (kantaesitettiin 1993), Riekko (1996) ja Käärme (1999). Trilogiasta on tehty kaksois-CD Velhon aika – The Best of Velho Trilogy. Saastamoinen on myös johtanut Pohjantahti-etnomusiikkiyhtyettä.[3]

Saastamoiselle myönnettiin Kritiikin Kannukset vuonna 1973. Seuraavana vuonna hän julkaisi Kitarakirjan, joka sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus nimitti Folklandia-risteilyllä 2009 Saastamoisen Vuoden Wäinöksi.[4]

Koulutukseltaan Saastamoinen on filosofian lisensiaatti (musiikkitieteellinen lisensiaatintyö vuonna 1998 saamelaismusiikista).[5]

Diskografia

Kirjat

Lähteet

  1. ↑ Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2, s. 508. Tampere: Fanzine Oy, 2006. ISBN 951-9287-08-6
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 364. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  3. ↑ Ilpo Saastamoinen – arktisen musiikin velho. Selvis 3/2000.
  4. ↑ Folklandia 2009 tiedote (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Suomen Kansanmusiikkiliitto – Kuukauden pelimanni (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla