Isokäärmeenkieli

Nykymaailmassa Isokäärmeenkieli on ottanut perustavanlaatuisen roolin ihmisten elämässä. Ilmestymisestään lähtien Isokäärmeenkieli on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan eri osa-alueisiin viestintätavastamme päivittäiseen toimintaamme. Tässä artikkelissa tutkimme roolia, joka Isokäärmeenkieli:llä on jokapäiväisessä elämässämme, sekä sen vaikutuksia eri alueilla. Isokäärmeenkieli on osoittautunut erittäin kiinnostavaksi ja tärkeäksi aiheeksi nykyään sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkityksellisyyteen akateemisella alalla. Tämän tutkimuksen avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Isokäärmeenkieli:n roolia elämässämme ja sen vaikutusta ympäröivään maailmaan.

Isokäärmeenkieli
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Ophioglossopsida
Lahko: Ophioglossales
Heimo: Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae
Suku: Käärmeenkielet Ophioglossum
Laji: vulgatum
Kaksiosainen nimi

Ophioglossum vulgatum
L.

Katso myös

  Isokäärmeenkieli Wikispeciesissä
  Isokäärmeenkieli Commonsissa

Isokäärmeenkieli eli käärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum) on pienikokoinen, erikoisenmuotoinen yhtäläisitiöinen saniainen.

Ulkonäkö ja koko

Isokäärmeenkieli kuvattuna C. A. M. Lindmanin teoksesta Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).
Isokäärmeenkieliä.

Monivuotinen isokäärmeenkieli kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Lyhyestä, mutta pitkäjuurisesta maavarresta kasvaa ruodillinen, puolivälistä latvaksi ja itiöpesäkkeistöksi jakautunut kellanvihreä lehti. Lehti on tyvitupellinen, kalju, rasvankiiltoinen ja verkkosuoninen. Lehden lapa on muodoltaan soikea ja ehytlaitainen. Haaraton, tähkämäinen itiöpesäkkeistö on pitkäperäinen, kapean lieriömäinen ja suippokärkinen. Itiöpesäkkeet ovat pallomaisia ja paksuseinäisiä, ja ne sijaitsevat kahtena tiheänä pitkittäisrivinä. Kypsinä itiöpesäkkeet ovat väriltään keltaisia. Suomessa isokäärmeenkielen itiöt kypsyvät kesä-heinäkuussa. Kasvin alkeisvarsikko on maansisäinen ja mukulamainen.[1]

Levinneisyys

Isokäärmeenkieltä tavataan koko Euroopassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lajin ydinalue Euroopassa ulottuu Isosta-Britanniasta ja Ranskasta Keski-Italiaan, Pohjois-Balkanille, Romaniaan, Puolaan ja Fennoskandian keskiosiin. Isokäärmeenkieltä kasvaa paikoitellen myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Japanissa. Lajin toinen pääesiintymisalue on Yhdysvaltojen keski- ja itäosissa ja Kaakkois-Kanadassa.[2] Suomessa isokäärmeenkieltä kasvaa koko rannikkoalueella. Lajista tunnetaan myös muutamia vanhoja havaintoja sisämaasta.[3]

Elinympäristö

Isokäärmeenkieli muodostaa usein suuria kasvustoja. Suomessa isokäärmeenkieli on tyypillinen merenrantaniittyjen ja -kivikoiden laji, joka ei kestä kilpailua muiden kasvien kanssa. Muualla isokäärmeenkieltä kasvaa myös sisämaassa muun muassa rantapensaikoissa ja järvenlaskupaikoissa. Sisämaassa laji on kalkinsuosija.[1][4] Isokäärmeenkieli on harvinaistunut niin sisämaan kuin rannikoidenkin kasvupaikoilla niiden umpeenkasvun takia.[2]

Lähteet

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet

  1. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 45.
  2. ↑ a b Den virtuella floran: Ormtunga (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 15.9.2011.
  3. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Isokäärmeenkielen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2011.
  4. ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 28.

Aiheesta muualla