Tässä artikkelissa aiomme tutkia Jaavanjambolaani:tä yksityiskohtaisesti, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Jaavanjambolaani on monimutkainen ja kiehtova aihe, jolla on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme Jaavanjambolaani:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme Jaavanjambolaani:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotta voimme tarjota laajan ja tasapainoisen kuvan tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Valmistaudu uppoutumaan Jaavanjambolaani:n jännittävään maailmaan!
Jaavanjambolaani | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Myrtales |
Heimo: | Myrttikasvit Myrtaceae |
Suku: | Jambolaanit Syzygium |
Laji: | cumini |
Kaksiosainen nimi | |
Syzygium cumini |
|
Katso myös | |
|
Jaavanjambolaani (Syzygium cumini) on myrttikasvien heimoon ja jambolaanien sukuun kuuluva trooppinen hedelmäpuu.
Jaavanjambolaani on nopeakasvuinen puu, joka kasvaa 10–15 m korkeaksi, ihanteellisissa oloissa jopa 30 metriä korkeaksi. Hedelmä on tumma ja soikea, enimmillään noin viisi senttiä pitkä.[2]
Jaavanjambolaani on kotoisin Intiasta ja Burmasta, mutta se on levinnyt ihmisen mukana koko Kaakkois-Aasiaan ja Tyynenmeren saarille.[2]
Kasvi leviää eläinten mukana siemenistä, kasvaa nopeasti ja muodostaa läpitunkemattomia tiheikköjä, jotka tukahduttavat alkuperäisen kasvillisuuden. Siksi se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi Floridassa ja Etelä-Afrikassa.[3]
Parhaat jaavanjambolaanin hedelmät syödään sellaisenaan, huonompilaatuisia säilötään perinteisesti suolaan. Hedelmistä tehdään myös mehua ja jäätelöä.[2]
Puuta kasvatetaan myös puutavaraksi ja koristekasvina.[3]
Jaavanjambolaania on käytetty myös diabeteslääkkeenä.[4] Diabeteslääkkeeksi on käytetty sekä siemeniä, kuorta, hedelmiä että lehtiä. Lehdistä on tutkimuksissa voitu eristää antimikrobi-aineita.[5]