Jambolaanit

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Jambolaanit, erittäin tärkeä kysymys, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion viime vuosina. Jambolaanit on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin terveydestä talouteen. Kautta tekstin analysoidaan Jambolaanit:n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastellaan mahdollisia ratkaisuja ja ehdotuksia Jambolaanit:n asettamiin haasteisiin vastaamiseksi nykymaailmassa. Moniulotteisen lähestymistavan avulla tavoitteena on tarjota lukijalle täydellinen ja päivitetty näkemys Jambolaanit:stä, jotta voidaan edistää keskustelua ja ymmärrystä tästä ilmiöstä.

Jambolaanit
Vesijambolaani (Syzygium aqueum)
Vesijambolaani (Syzygium aqueum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Myrttikasvit Myrtaceae
Suku: Jambolaanit Syzygium
R.Br. ex Gaertn., 1788[1]
luokitusjärjestelmä: APG III
Katso myös

  Jambolaanit Wikispeciesissä
  Jambolaanit Commonsissa

Jambolaanit (Syzygium)[2] on yli tuhatlajinen kukkivien kasvien suku myrttikasvien heimossa.[3] Jambolaanit ovat yleensä pienehköjä, lähinnä trooppisten sademetsäalueiden ainavihantia puita. Sukuun kuuluu useita trooppisen Aasian, Afrikan ja Australian hedelmiä sekä maustekasveja, tunnetuimpana mausteneilikka.

Ulkonäkö ja koko

Jambolaanit ovat pieniä tai keskikokoisia ainavihantia puita tai pensaita. Soikeat ja ehytlaitaiset lehdet ovat vastakkaiset tai joskus säteittäiset. Kukinnot ovat joko oksien päädyissä tai hangoissa. Kukinnoissa on kukkia kolme tai useampia. Kukilla on yleensä 4 tai 5 terälehteä, lyhyitä verholehtiä on myös 4–5. Pitkiä heteitä on lukuisia. Hedelmä on rakenteeltaan luumarja, jossa on yksi, tai harvoin kaksi siementä.[1]

Levinneisyys

Jambolaanien suvun lajeja kasvaa luonnonvaraisena Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Aasian trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Uudessa-Kaledoniassa sekä Polynesiassa.[1]

Lajit

Rusojambolaanin (Syzygium jambos) kukkia.
Kellojambolaanin (Syzygium samarangense) hedelmiä.

Lajeja on noin 1100; tarkka määrä riippuu tulkinnasta.[3] Joitakin tunnettuja ja taloudellisesti tärkeitä lajeja suomenkielisine nimineen:[2][4]

Käyttö

Joitakin jambolaanilajeja viljellään hedelmäpuina. Tähän tarkoitukseen käytetään laajimmin malakanjambolaania, kellojambolaania, jaavanjambolaania, vesijambolaania ja rusojambolaania.[5][6][7][8][9] Lisäksi mausteneilikkaa (Syzygium aromaticum) viljellään maustekasvina; puun nupulla olevia kukkia käytetään kuivattuna mausteena joko jauhettuna tai sellaisenaan.[10]

Lähteet

  1. ↑ a b c Syzygium Flora of China. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) yso.fi. Viitattu 29.7.2012.
  3. ↑ a b Syzygium The Plant List. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Jambolaanit – Syzygium Viitattu 23.11.2022.
  5. ↑ Syzygium aqueum World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 5.7.2013. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Syzygium cumini World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 31.7.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Syzygium jambos World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 7.7.2010. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Syzygium malaccense. World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Syzygium samarangense. World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Syzygium aromaticum. World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)