Jacques Massu

Tässä artikkelissa perehdymme Jacques Massu:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja näkökohtia, jotka tekevät siitä tärkeän ja kiinnostavan aiheen nykyään. Jacques Massu on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin fanienkin huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​kulttuurielämään, ja se on herättänyt keskustelua, pohdintoja ja syvällisiä analyyseja. Näiden linjojen mukaisesti tarkastelemme tiiviisti tämän aiheen eri puolia ja tarjoamme yksityiskohtaisen katsauksen, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin sen merkityksen ja seuraukset nykymaailmassa.

Jacques Massu vuonna 1958.

Jacques Émile Massu (5. toukokuuta 1908 – 26. lokakuuta 2002)[1] oli ranskalainen kenraali, joka taisteli toisessa maailmansodassa, ensimmäisessä Indokiinan sodassa, Algerian sodassa ja Suezin kriisissä.

Massu opiskeli Saint-Cyrin sotakoulussa. Natsimiehityksen jälkeen 1940 Massu toimi maanalaisessa armeijassa. Sodan päätyttyä Euroopassa Massu johti laskuvarjojääkäreitä Indokiinassa vuoteen 1947 saakka ja sitten Suezin taisteluissa. Vuonna 1957 Massu nimitettiin Algerian sotilaspiirin komentajaksi ja ryhtyi laskuvarjojoukkoineen hajottamaan Kansallisen vapautusrintaman (FLN) organisaatiota kovin ottein, jopa laajamittaiseen kidutukseen turvautuen. Vuonna 1958 hän osallistui kenraalien johtamaan kapinaan, joka vaikutti merkittävästi Charles de Gaullen valtaannousuun. Massu erosi armeijasta 1960 eikä osallistunut vuoden 1961 kenraalien kapinaan, joka pyrki estämään Algerian itsenäistymisen. De Gaulle kutsui Massun Metzin sotilaspiirin komentajaksi.[2][3]

Lähteet

  1. ↑ Johnson, Douglas: General Jacques Massu. French soldier controversial for his use of torture in the battle of Algiers, The Guardian 28.10.2002. Viitattu 3.11.2014.
  2. ↑ Iloliemi, Jaakko: ”Massu, Jacques (1908)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 126. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. ↑ Kaufmann, Michael T.: Jacques Massu, 94, General Who Led Battle of Algiers, The New York Times 31.10.2002. Viitattu 3.11.2014.