Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut
Laji	jalkapallo
Maa(t)	kansainvälinen
Perustettu	1930
Joukkueita	32 lopputurnauksessa 211 karsintoihin oikeutettua
Hallitseva mestari	Argentiina (2022)
Eniten mestaruuksia	Brasilia (5)
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Jalkapallon maailman­mestaruus­kilpailut on Kansainvälisen jalkapalloliiton järjestämä turnaus, jossa jalkapallon miesten maajoukkueet kilpailevat maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1930 alkaen, ja hallitseva mestari on vuodelta 2022 Argentiina.

Kilpailun menestynein maa on Brasilia, joka on osallistunut jokaiseen lopputurnaukseen ja saavuttanut viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Eurooppalaiset joukkueet ovat saavuttaneet kaksitoista maailmanmestaruutta ja eteläamerikkalaiset kymmenen. Mitalisti on aina ollut Uefan, Conmebolin tai CONCACAF:n lajiliitosta.

Lopputurnauksessa pelasi vuosien 1998–2022 kisoissa 32 maata. Ne pelasivat kahdeksassa neljän joukkueen alkulohkossa, joiden kaksi parasta etenivät pudotuspelivaiheeseen. Turnaus huipentui loppuotteluun.

Vuoden 2026 lopputurnaukseen kaikki maanosat saavat lisäpaikkoja, kun turnaus kasvaa 48 joukkueen suuruiseksi.^[1]

Lopputurnaukseen pääsevät joukkueet ratkaistaan karsinnoissa, jotka pelataan lopputurnausta edeltävien kolmen vuoden aikana. Lopputurnauksen isäntäjoukkue pääsee lopputurnaukseen ilman karsintaa.^[2]

Jokainen maanosaliitto järjestää omat karsintansa. Jokaisella maanosalla on kiintiöity määrä paikkoja lopputurnauksessa (isäntämaata ei lasketa mukaan kiintiöön). Vuosien 2018 ja 2022 lopputurnauksiin maanosien kiintiöpaikat olivat seuraavat:^[3]

• Eurooppa 13
• Afrikka 5
• Aasia 4,5
• Etelä-Amerikka 4,5
• Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Karibia 3,5
• Oseania 0,5

Puolikas paikka tarkoittaa sitä, että viimeinen karsija joutuu pelaamaan jatkokarsinnan jonkin toisen maanosaliiton karsijaa vastaan.

Vuoden 2026 turnauksessa on ensi kertaa mukana 48 joukkuetta aikaisemman 32 sijaan. Alla paikkojen jakautuminen maanosittain (suluissa muutos vuoden 2022 paikkamääriin):^[1]

• Eurooppa 16 (+3)
• Afrikka 9 (+4)
• Aasia 8 (+3,5)
• Etelä-Amerikka 6 (+1,5)
• Pohjois- ja Väli-Amerikka 3 + 3 isäntämaata (3,5 vuonna 2018)
• Oseania 1 (+0,5)
• liittojen välisestä karsintaturnauksesta lisäksi kaksi maata

Seitsemän eurooppalaista jalkapalloliittoa perusti toukokuussa 1904 Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan, jolle annettiin tehtäväksi järjestää jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Olympialaisiin jalkapallo otettiin virallisena lajina 1908, mutta ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeiset riidat lykkäsivät MM-kisojen aloittamista. Ensimmäiset MM-kilpailut pelattiin lopulta vuonna 1930 Etelä-Amerikan Uruguayssa. Maa juhli tuolloin 100-vuotista valtiollista itsenäisyyttään ja tarjoutui maksamaan eurooppalaisten joukkueiden matkakulut. Euroopasta mukana oli vain neljä joukkuetta, ja isäntämaa Uruguaysta tuli ensimmäinen maailmanmestari sen lyötyä loppuottelussa Argentiinan. Italia voitti Euroopassa järjestetyt MM-kisat 1934 ja 1938. Hallitseva maailmanmestari Uruguay jättäytyi pois protestiksi sille, että eurooppalaisia joukkueita oli neljä vuotta aiemmin ollut mukana vain neljä.^[4]

Toisen maailmansodan jälkeen MM-kisoja jatkettiin vasta vuonna 1950 Brasiliassa. Kilpailussa käytettiin nyt sarja- ja lohkoformaattia. Englanti osallistui kisoihin ensimmäisen kerran, mutta ei yllättäen selviytynytkään loppusarjaan. Uruguay voitti toisen mestaruutensa.^[5]

Länsi-Saksa voitti Sveitsin MM-kisat 1954. Brasilia voitti maailmanmestaruuden Ruotsissa 1958 ensimmäisenä joukkueena oman maanosansa ulkopuolella. Brasilia uusi mestaruutensa Chilessä 1962. Englanti voitti toistaiseksi ainoan mestaruutensa kotikisoissaan 1966. Seuraavalla vuosikymmenellä mestareita olivat Brasilia 1970, Länsi-Saksa 1974 ja Argentiina 1978.^[6]

Tammikuussa 1981 järjestettiin Mundialito (Gold Cup), turnaus jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Turnaukseen osallistuivat useimmat maailmanmestaruuden voittaneista maista.

Italia voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Espanjassa 1982. Meksikon kisoista 1986 muistetaan erityisesti mestaruuden voittaneen Argentiinan kapteenin Diego Maradonan suoritukset. Italian kisoissa 1990 tehtiin vähemmän maaleja ottelua kohti kuin koskaan aiemmin. Finaalissa Länsi-Saksa voitti Argentiinan rangaistuslaukausmaalilla.^[7]

Yhdysvalloissa järjestetyissä vuoden 1994 kisoissa oli enemmän katselijoita kuin yhdessäkään aiemmassa MM-turnauksessa. Brasilia voitti ennätyksellisen neljännen mestaruutensa. Ranska saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa kotikisoissaan 1998. Aasia sai lopputurnauksen järjestettäväkseen ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun kisaisännyys jaettiin Japanin ja Etelä-Korean kesken. Brasilia saavutti jo viidennen mestaruutensa. Vuoden 2006 kisoissa Saksassa mestaruuden otti Italia MM-finaalien historiassa ensimmäistä kertaa rangaistuspotkukilpailussa.^[8]

Afrikan ensimmäisestä MM-lopputurnauksesta Etelä-Afrikassa 2010 muistetaan esimerkiksi vuvuzelojen surina katsomoista. Espanja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Brasilia hävisi kotikisojensa 2014 välierässä Saksalle tyrmistyttävästi 1–7. Saksa vei lopulta pokaalin ensimmäisenä Euroopan maana Amerikassa järjestetyissä kisoissa.^[9] Vuoden 2018 kisoissa Venäjällä Ranska saavutti toisen maailmanmestaruutensa. Qatarissa 2022 mestaruuden voitti Argentiina.

Ennen vuotta 1982 lopputurnauksessa pelasi 16 maata, lukuun ottamatta vuosien 1930 (13 maata), 1938 (15 maata) ja 1950 (13 maata) kisoja. Vuosiksi 1982–1994 lopputurnauksen osanottajamäärä nostettiin 24:ään. Ranskan MM-kisoista 1998 lähtien lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä on ollut 32. Tammikuussa 2017 Fifa päätti, että kisat laajenevat 48 joukkueen turnaukseksi vuonna 2026. Tuolloin pelataan 16 kolmen joukkueen alkulohkoa.^[10]

Ensimmäisissä MM-kisoissa vuonna 1930 oli alkulohkot, välierät ja loppuottelu. Seuraavissa Italian ja Ranskan kisoissa pelattiin alusta loppuun cup-muotoisena. Brasilian kisoissa 1950 oli poikkeuksellisesti neljän maan loppusarja eikä lainkaan loppuottelua, vaikkakin mestaruuden ratkaissut loppusarjan viimeisen kierroksen ottelu Uruguayn ja Brasilian välillä tavataan laskea MM-finaalien joukkoon. Vuosien 1974–1982 kisoissa oli kaksi lohkovaihetta, ja cup-muotoisesti kisat käytiin vasta joko välierä- (1982) tai finaalivaiheesta (1974–1978) alkaen. Vuosien 1986–1994 MM-kisoissa neljä parasta lohkokolmosta pääsi alkulohkosta jatkoon, jotta ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle saatiin 16 joukkuetta. Sen jälkeen jokaisesta kahdeksasta alkulohkosta jatkoon on päässyt kaksi joukkuetta.

Isäntämaa on juhlinut maailmanmestaruutta kaikkiaan kuusi kertaa: Uruguay vuonna 1930, Italia vuonna 1934, Englanti vuonna 1966, Länsi-Saksa vuonna 1974, Argentiina vuonna 1978 ja Ranska vuonna 1998.

Jos Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka lasketaan yhdeksi mantereeksi, Brasilia, Espanja, Saksa ja Argentiina ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden vieraalla mantereella: Brasilia Ruotsissa 1958 sekä Etelä-Koreassa ja Japanissa 2002, Espanja Etelä-Afrikassa 2010, Saksa Brasiliassa 2014 ja Argentiina Qatarissa 2022. Etelä-Afrikka (2010) ja Qatar (2022) ovat ainoat isäntämaat, jotka ovat pudonneet jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella.

Saksa, Argentiina ja Espanja ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden häviämällä kisoissa alkulohkossa. Saksalle tämä tapahtui Sveitsin kisoissa 1954 Unkaria vastaan ja kotikisoissa 1974 DDR:ää vastaan. Argentiina hävisi alkulohkon ottelun Italialle kotikisoissa 1978 sekä Saudi-Arabialle Qatarissa 2022, ja Espanja Sveitsille Etelä-Afrikassa 2010.

Maailmanmestaruuskilpailut on yleensä järjestänyt yksi maa kerrallaan, paitsi vuonna 2002, jolloin kisat pelattiin Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vuoden 2026 kisat ovat ensimmäiset jotka jaetaan kolmen maan kesken, Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon.^[11]

Maailmanmestaruuden voittaneelle joukkueelle annettiin kiertopalkintona Jules Rimet -pokaali vuoden 1970 kisoihin saakka, jolloin Brasilia sai sen omakseen kolmannen maailmanmestaruutensa johdosta. Sen jälkeen voittajat ovat pitäneet hallussaan FIFA World Cup -pokaalia, jota mikään maa ei voi saada omakseen.^[12]

Fifa palkitsee nykyisin jokaisen mitalijoukkueen kaikki jäsenet kulta-, hopea- tai pronssimitaleilla. Vuoteen 1974 asti vain mitaliottelujen lopussa kentällä olleet 11 pelaajaa saattoivat saada mitalin. Vuonna 2009 Fifa antoi jälkikäteen kultamitalit myös voittajajoukkueiden muille jäsenille.^[13]

Lopputurnauksissa on jaettu myös monia muita palkintoja pelaajille ja joukkueille.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa on ollut pelivälineenä Adidaksen valmistama virallinen pallo vuodesta 1970 lähtien. Yhtiö kehittää uuden pallon jokaista turnausta varten. Ennen vuotta 1970 saatettiin samassa turnauksessa pelata useilla erilaisilla palloilla, jotka olivat yleensä paikallisten valmistajien tekemiä.^[14]

• 1970 Meksiko: Telstar
• 1974 Saksan liittotasavalta: Telstar Duraplast/Chile Duraplast
• 1978 Argentiina: Tango
• 1982 Espanja: Tango España
• 1986 Meksiko: Azteca
• 1990 Italia: Etrusco
• 1994 Yhdysvallat: Questra
• 1998 Ranska: Tricolore
• 2002 Etelä-Korea/Japani: Fevernova
• 2006 Saksa: Teamgeist
• 2010 Etelä-Afrikka: Jabulani
• 2014 Brasilia: Brazuca
• 2018 Venäjä: Telstar 18
• 2022 Qatar: Al Rihla

Maailmanmestaruuskilpailuja pidetään yleisesti maailman merkittävimpänä jalkapallokilpailuna.^[15][16] Vuoden 2022 turnausta seurasi yli 5,4 miljardia ihmistä, mikä tekee siitä kaikkien aikojen katsotuimman urheilutapahtuman.^[17]

Vuosi	Isäntämaa		Loppuottelu				Pronssiottelu				Joukkueet
			Mestari	Tulos	Hopeaa		Pronssia	Tulos	4. sija
1930	Uruguay		Uruguay	4–2	Argentiina		Yhdysvallat	[a]	Jugoslavia		13
1934	Italia		Italia	2–1 ja. (1–1)	Tšekkoslovakia		Saksa	3–2	Itävalta		16
1938	Ranska		Italia	4–2	Unkari		Brasilia	4–2	Ruotsi		15
1950	Brasilia		Uruguay	2–1[b]	Brasilia		Ruotsi	3–1[b]	Espanja		13
1954	Sveitsi		Länsi-Saksa	3–2	Unkari		Itävalta	3–1	Uruguay		16
1958	Ruotsi		Brasilia	5–2	Ruotsi		Ranska	6–3	Länsi-Saksa		16
1962	Chile		Brasilia	3–1	Tšekkoslovakia		Chile	1–0	Jugoslavia		16
1966	Englanti		Englanti	4–2 ja.	Länsi-Saksa		Portugali	2–1	Neuvostoliitto		16
1970	Meksiko		Brasilia	4–1	Italia		Länsi-Saksa	1–0	Uruguay		16
1974	Länsi-Saksa		Länsi-Saksa	2–1	Alankomaat		Puola	1–0	Brasilia		16
1978	Argentiina		Argentiina	3–1 ja.	Alankomaat		Brasilia	2–1	Italia		16
1982	Espanja		Italia	3–1	Länsi-Saksa		Puola	3–2	Ranska		24
1986	Meksiko		Argentiina	3–2	Länsi-Saksa		Ranska	4–2 ja.	Belgia		24
1990	Italia		Länsi-Saksa	1–0	Argentiina		Italia	2–1	Englanti		24
1994	Yhdysvallat		Brasilia	0–0 ja. (3–2 rp.)	Italia		Ruotsi	4–0	Bulgaria		24
1998	Ranska		Ranska	3–0	Brasilia		Kroatia	2–1	Alankomaat		32
2002	Etelä-Korea  Japani		Brasilia	2–0	Saksa		Turkki	3–2	Etelä-Korea		32
2006	Saksa		Italia	1–1 ja. (5–3 rp.)	Ranska		Saksa	3–1	Portugali		32
2010	Etelä-Afrikka		Espanja	1–0 ja.	Alankomaat		Saksa	3–2	Uruguay		32
2014	Brasilia		Saksa	1–0 ja.	Argentiina		Alankomaat	3–0	Brasilia		32
2018	Venäjä		Ranska	4–2	Kroatia		Belgia	2–0	Englanti		32
2022	Qatar		Argentiina	3–3 ja. (4–2 rp.)	Ranska		Kroatia	2–1	Marokko		32
2026	Kanada  Meksiko  Yhdysvallat										48
2030	Espanja[c]  Marokko  Portugali										48

Brasilian mestarijoukkue 1970

Saksan mestarijoukkue 2014

Italian mestarijoukkue 1982

Nro	Maa	Mestaruus	Hopeaa	Pronssia
1	Brasilia	5	2	2
2	Saksa	4	4	4
3	Italia	4	2	1
4	Argentiina	3	3	0
5	Ranska	2	2	2
6	Uruguay	2	0	0
7	Englanti	1	0	0
	Espanja	1	0	0
9	Alankomaat	0	3	1
10	Tšekkoslovakia	0	2	0
	Unkari	0	2	0
12	Kroatia	0	1	2
	Ruotsi	0	1	2
14	Puola	0	0	2
15	Chile	0	0	1
	Itävalta	0	0	1
	Portugali	0	0	1
	Turkki	0	0	1
	Yhdysvallat	0	0	1
	Belgia	0	0	1

Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen maratontaulukko

1. Miroslav Klose – 16
2. Ronaldo – 15
3. Gerd Müller – 14
4. Just Fontaine – 13
5. Lionel Messi – 13
6. Pelé – 12
7. Kylian Mbappé – 12
8. Sándor Kocsis – 11
9. Jürgen Klinsmann – 11
10. Helmut Rahn – 10
11. Teófilo Cubillas – 10
12. Grzegorz Lato – 10
13. Gary Lineker – 10
14. Gabriel Batistuta – 10
15. Thomas Müller – 10

• Saksa – erotettiin Fifasta 1945. Saksan liittotasavalta hyväksyttiin uudelleen jäseneksi vuoden 1950 MM-kisojen jälkeen.
• Etelä-Afrikka – suljettiin vuosien 1958–1990 kisoista maan apartheid-politiikan takia
• Iran – suljettiin vuoden 1986 kisoista kieltäydyttyään pelaamasta karsintojen kotiotteluitaan Iranin ulkopuolella Irakin–Iranin sodan aikana
• Meksiko – suljettiin vuoden 1990 kisoista peluutettuaan edeltäneissä olympiakarsinnoissa yli-ikäisiä pelaajia
• Chile – suljettiin vuosien 1990 ja 1994 kisoista Roberto Rojasin teeskenneltyä loukkaantumista saadakseen karsintaottelun keskeytettyä
• Jugoslavia – suljettiin vuoden 1994 kisoista Jugoslavian hajoamissotien seurauksena
• Guinea – suljettiin vuoden 2002 kisoista kesken karsintojen poliittisen väliintulon takia.
• Myanmar – suljettiin vuoden 2006 kisoista, koska joukkue vetäytyi vuoden 2002 kisojen karsinnasta lohkojaon jälkeen.
• Etiopia – suljettiin vuoden 2010 kisoista kesken karsintojen. Syynä pitkään jatkuneet kiistat jalkapalloliiton johdossa ja Afrikan jalkapalloliiton kanssa tehtyjen sopimusten pitämättömyys.
• Venäjä – suljettiin vuoden 2022 kisoista kesken karsintojen. Syynä Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–.

• Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen tilastot
• Luettelo jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen loppuotteluista

• FIFA World Football Museum: FIFA World Cup: MM-kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32347-1
• Radnedge, Keir: Suuri jalkapallokirja. Suomentanut Niemi, Marko. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-478-1

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Wikimedia Commonsissa

Jalkapallon maailmanmestarit

1930  Uruguay	1934  Italia	1938  Italia	1950  Uruguay	1954  Saksa	1958  Brasilia	1962  Brasilia	1966  Englanti	1970  Brasilia	1974  Saksa
1978  Argentiina	1982  Italia	1986  Argentiina	1990  Saksa	1994  Brasilia	1998  Ranska	2002  Brasilia	2006  Italia	2010  Espanja	2014  Saksa
2018  Ranska	2022  Argentiina