Jere Juutilainen

Tässä artikkelissa käsittelemme ongelmaa Jere Juutilainen:stä, jolla on ollut suuri vaikutus yhteiskunnan eri puolille. Jere Juutilainen on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla, niin akateemisilla kuin ammatillisillakin alueilla. Vuosien varrella Jere Juutilainen on kehittynyt ja saanut merkitystä eri yhteyksissä, mikä on aiheuttanut merkittäviä muutoksia ihmisten vuorovaikutukseen ja toimintaan ympäristössään. Tämän artikkelin avulla tutkimme Jere Juutilainen:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nykyään.

Jere Juutilainen
Jere Juutilainen 1930-luvun vaihteessa.
Jere Juutilainen 1930-luvun vaihteessa.
Kansanedustaja
1.9.1936–7.11.1949
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Viipurin läntinen, Kymen läntinen, Kymi
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1889
Suonenjoki
Kuollut7. marraskuuta 1949 (60 vuotta)
Lappeenranta
Ammatti maalarimestari

Jeremias (Jere) Juutilainen (26. kesäkuuta 1889 Suonenjoki – 7. marraskuuta 1949 Lappeenranta) oli suomalainen näyttelijä, teatterinjohtaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1936–1949.[1] Sisällissodan aikana hän kuului Lappeenrannan punakaartin esikuntaan, mutta vakoili samalla valkoisten hyväksi.[2] Juutilainen tunnettiin innokkaana teatteriharrastaja, joka oli vuosikymmenten ajan Lappeenrannan Työväen Näyttämön kantavia voimia.[3]

Elämä

Nuoruus

Jere Juutilaisen vanhemmat olivat työmies Petter Mikonpoika Juutilainen (1859–1933) ja Maria Henriika Lappi (s. 1867).[1] Perhe muutti Suonenjoesta Lappeenrantaan pian hänen syntymänsä jälkeen.[3] Käsityöläiskoulun käytyään Juutilainen työskenteli vuodesta 1907 lähtien maalarina.[1] Lappeen pitäjän Kourulanmäessä asunut Juutilainen liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1906.[3][4] Hän toimi muun muassa Lappeenrannan sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön taloudenhoitajana sekä Suomen Maalarintyöntekijäin Liiton Lappeenrannan osaston puheenjohtajana.[5][6]

Sisällissota

Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Juutilainen valittiin Lappeenrannan työväen järjestävään komiteaan.[7] Yleislakon aikana Lappeenrannan kaupungin ja maalaiskunnan lakkokomitea nimitti hänet Työväen vallankumoukselliseen kunnallisneuvostoon, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Elias Käkelä, Emil Lehén, Viktor Ripatti ja Taavi Starck.[8] Juutilainen kuului myös Lappeenrantaan perustetun työväen järjestyskaartin johtoon. Sisällissodan käynnistyttyä Juutilainen valittiin punaisten nimittämään Lappeen kunnallisneuvostoon ja taloudenhoitajan kokemuksensa vuoksi hänestä tehtiin Lappeenrannan punakaartin talouspäällikkö.[5][9] Sotatuomari Toivo Tapanaisen mukaan valkoiset saivat häneltä arvokkaita tietoja punaisten toiminnasta.[2] Juutilaista ja toista esikunnan jäsentä Otto A. Paappasta epäiltiin tietovuodosta jo helmikuussa, kun vihollinen oli etukäteen selvillä Joutsenon rintamalla tehdystä hyökkäyksestä.[5]

Valkoisten lähestyessä Lappeenrantaa Juutilainen lähti 25. huhtikuuta viimeisellä pakolaisjunalla kohti Viipuria.[10] Viipurin taistelun ollessa jo käynnissä hän jäi perheineen Hovinmaan asemalle ja luopui hallussaan olleesta punakaartin 50 000 markan kassasta.[2][11] Juutilainen jäi valkoisten vangiksi Miehikkälässä 5. toukokuuta, josta hänet Virolahden ja Haminan kautta siirrettiin kuun lopussa Tammisaaren vankileirille. Kuulusteluissa hän kertoi auliisti punaisten toiminnasta ja luetteli esikunnan jäsenten nimiä. Sodan aikaisen yhteistyönsä vuoksi Juutilainen vältti valkoisten kostotoimet ja pääsi vapaaksi jo heinäkuun lopussa, kun eräs liikemies palkkasi hänet töihin. Elokuussa Juutilainen sai viisi vuotta kuritushuonetta avunannosta valtiopetokseen, mutta säilytti vapautensa armahduslakien myötä.[2]

Helmi Lindström ja Jere Juutilainen farssissa Kalle Karlsson keinottelee (1932).

Kansanedustajana ja teatterivaikuttajana

Sisällissodan jälkeen Juutilainen asui Lappeen Peltolassa ja työskenteli maalarina omassa liikkeessään.[5] Hän toimi pitkään Lappeenrannan työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja kuului muun muassa Osuusliike Onnin johtokuntaan. Juutilainen valittiin kansanedustajaksi vuonna 1936. Hän oli myös presidentin valitsijamies 1937, 1940 ja 1943 sekä Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen 1932–1933 ja 1946–1949.[1][12]

Juutilainen oli mukana Lappeenrannan Työväen Näyttämön toiminnassa sen perustamisesta 1908 lähtien. Juutilainen oli teatterin johtajana neljään eri otteeseen ja kuului sen johtaviin miesnäyttelijöihin, jonka ohella hän toimi lavastajana.[13] Juutilaisen parhaita roolisuorituksia oli muun muassa Sherlock Holmesia, jonka hän oli valinnut myös 20-vuotisjuhlanäytökseensä.[14] Viisi vuotta myöhemmin nähtiin Marcel Pagnolin Kunnian kauppiaat ja 30-vuotistaiteilijajuhlassaan Juutilainen esitti Mika Waltarin Kurittoman sukupolven pääosaa professori Varavaaraa.[15][16]

Jere Juutilainen kuoli pitkäaikaiseen sairauteen kesken kansanedustajakautensa marraskuussa 1949.[12] Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Armas Tolonen.[1]

Perhe

Jere Juutilaisen puoliso oli Ida Elisabeth Smolander, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1909.[17] Pariskunnalla oli neljä lasta.[4] Heidän tyttärensä oli pitkän uran Lappeenrannan Työväen Näyttämöllä ja Lappeenrannan kaupunginteatterissa tehnyt näyttelijä Meri Juutilainen.[18]

Teokset

  • Lappeenrannan työväenyhdistys r.y. 30-vuotiskertomus v. 1893–1923. Viipuri: Lappeenrannan työväenyhdistys, 1923.
  • Lappeenrannan työväenyhdistys r.y. 50-vuotiskertomus v. 1893–1943. Viipuri: Lappeenrannan työväenyhdistys, 1943.
  • Juutilainen, Jere; Mäntylä, Jaakko: Lappeenrannan työväenyhdistys r.y. 60 vuotta 1893–1953. Lappeenranta: Lappeenrannan työväenyhdistys, 1953.

Lähteet

  • Tikka, Marko; Arponen, Antti O.: Koston kevät : Lappeenrannan teloitukset 1918. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-02345-0-8

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Jere Juutilainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.8.2007.
  2. ↑ a b c d Tikka & Arponen 1999, s. 300–303.
  3. ↑ a b c Kansanedustaja Jere Juutilainen 50-vuotias. Kansan Lehti, 26.6.1939, nro 143, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  4. ↑ a b Valtiorikosylioikeuden akti 18104 – Juutilainen, Jeremias Pekanpoika (s. 9) Valtiorikosylioikeuden aktit. 24.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 9.7.2024.
  5. ↑ a b c d Tikka & Arponen 1999, s. 167–168.
  6. ↑ Osotteita. Maalarien viesti, 1915, nro 1, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  7. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 69.
  8. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 88.
  9. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 110–111.
  10. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 199–200.
  11. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 239–240.
  12. ↑ a b Jere Juutilainen död. Arbetarbladet-Svenska Demokraten, 8.11.1949, nro 256, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024. (ruotsiksi)
  13. ↑ ”A. H.”: Lappeenrannan Työväen Näyttämö viettänyt 30-vuotisjuhlaansa juhlanäytäntönä Juhani Tervapään ”Justiina”. Työväen näyttämötaide, 1939, nro 1, s. 9–10. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  14. ↑ Taiteilijajuhlia. Työväen näyttämötaide, 1927, nro 7, s. 94. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  15. ↑ Jere Juutilaisen 25-vuotisnäyttelijäjuhla Lappeenrannan Työväen Näyttämöllä. Työväen näyttämötaide, 1932, nro 11–12, s. 177–178. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  16. ↑ Taiteilijajuhlia. Työväen näyttämötaide, 1937, nro 9–10, s. 138. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  17. ↑ Kirkollisia ilmoituksia. Kansan Ääni, 18.3.1909, nro 31, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.7.2024.
  18. ↑ Tikka & Arponen 1999, s. 317.

Aiheesta muualla

Sosialidemokraattien kansanedustajat