Nykymaailmassa Juho Kokko on ongelma, joka on saanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Juho Kokko:stä on tullut laajan yleisön kiinnostava kohde joko ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa, eri alueiden kehityksen tai kulttuuri- ja viihdevaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Juho Kokko:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Lisäksi analysoidaan, kuinka Juho Kokko on jättänyt jälkensä eri osa-alueille ja siitä on tullut syvällisen tarkastelun arvoinen ilmiö.
Juho Pekka (J. P.) Kokko (28. toukokuuta 1865 Kontiolahti – 27. toukokuuta 1939 Rautu) oli suomalainen kansakoulunopettaja, maanviljelijä, kunnallisneuvos ja Maalaisliiton kansanedustaja.
Kokon vanhemmat olivat talollinen Juho Kokko ja Sofia Harinen. Hän kävi kansakoulun, osan lyseota ja valmistui opettajaksi 1889 Sortavalan opettajaseminaarista.
Kokko oli kansakoulunopettajana Pielisjärvellä 1893–1902 ja Raudussa 1902–1934. Raudussa hän toimi lisäksi Raudun osuuskassan kirjanpitäjänä ja hoitajana 1902–1919, Raudun säästöpankin kamreerina 1903–1905, Savo-Karjalan Osake-Pankin Raudun konttorin hoitajana 1926–1932, Raudun palovakuutusyhdistyksen toimitusjohtajana, kansalaisopiston opettajana ja Raudun kantakirjaston hoitajana. Kokko viljeli myös omaa maatilaansa.
Kokko oli maalaisliiton kansanedustajana 1914–1922 edustaen Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä. Hän oli eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana 1917 ja kuului Suomen Pankin tilintarkastajiin. Kokko oli Raudun kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja hän sai kunnallisneuvoksen arvon 1930. Hän kuului Heimokansojen keskuskomiteaan, Inkerin avustuskomiteaan ja Pohjois-Inkerin hoitokuntaan. [1]
Kokon puoliso oli Maria Piironen. Heidän poikansa lääketieteen ja kirurgian tohtori Ukko Pertti Kalervo Kokko (s. 1909) toimi professorina ja terveydenhuollon johtotehtävissä Yhdysvalloissa 1940-luvun lopusta alkaen.[2]