Käenrieskat

Tässä artikkelissa perehdymme Käenrieskat:n jännittävään maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykypäivän ympäristössä. Käenrieskat on aihe, joka on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja kun etenemme tämän artikkelin läpi, huomaamme sen merkityksen ja vaikutuksen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Käenrieskat on sen perustamisesta nykypäivän kehitykseen osoittautunut kiehtovaksi ja merkittäväksi aiheeksi, ja tämän artikkelin kautta syvennymme sen kiehtovaan maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nykyään.

Käenrieskat
Isokäenrieska (Gagea lutea)
Isokäenrieska (Gagea lutea)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Yksisirkkaiset
Lahko: Liliales
Heimo: Liljakasvit Liliaceae
Alaheimo: Lilioideae
Suku: Käenrieskat Gagea
Salisb.
Katso myös

  Käenrieskat Wikispeciesissä
  Käenrieskat Commonsissa

Pikkukäenrieskan kukka.

Käenrieskat (Gagea) on kasvisuku liljakasvien heimossa. Siihen kuuluu vähintään 70 lajia. Suvun tieteellinen nimi on annettu englantilaisen kasvitieteilijän Thomas Gagen (1781–1820) mukaan.[1]

Lajeja

Tuntomerkkejä

Pohjoismaissa tavattavat käenrieskat ovat monivuotisia sipulikasveja, jotka kukkivat keväällä ja kuihtuvat aikaisin. Kukintona on keltaisista kukista muodostuva sarja. Hedelmänä on kota. Siemenissä on rasvalisäke, joten muurahaiset levittävät niitä.[2]

Käenrieskat Suomessa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme käenrieskalajia. Yleisin on muinaistulokkaana pidetty pikkukäenrieska, joka kasvaa lehdoissa, niityillä ja pientareilla Oulun–Tornion korkeudelle asti. Isokäenrieska on melko harvinainen lehtokasvi eteläisimmässä Suomessa ja puistokäenrieska hyvin harvinainen uustulokas Uudenmaan alueella.[3]

Lähteet

  1. ↑ Den virtuella floran: Vårlökar (Gagea Salisb.) (ruotsiksi)
  2. ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 706–707. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  3. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9

Aiheesta muualla