Kehruujalkaiset

Tässä artikkelissa käsittelemme Kehruujalkaiset:n aihetta kattavasta ja analyyttisestä näkökulmasta, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä asiasta. Läpi tekstin tutkimme erilaisia ​​Kehruujalkaiset:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen merkitykseen nykyään. Samoin tarkastelemme asiasta erilaisia ​​mielipiteitä ja teorioita tarjotaksemme lukijalle laajan ja rikastuttavan näkökulman Kehruujalkaiset:stä. Lisäksi esittelemme konkreettisia esimerkkejä ja tapaustutkimuksia, jotka auttavat havainnollistamaan ja havainnollistamaan Kehruujalkaiset:n vaikutuksia eri alueilla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Kehruujalkaiset on erittäin kiinnostava ja monimutkainen aihe, minkä vuoksi on tärkeää käsitellä sitä sen ansaitsemalla syvyydellä ja tarkkuudella.

Kehruujalkaiset
Embia major
Embia major
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kehruujalkaiset
Embioptera
Shipley, 1904[1]
Heimot
Katso myös

  Kehruujalkaiset Wikispeciesissä
  Kehruujalkaiset Commonsissa

Kehruujalkaiset (Embioptera tai Embiidina) on vain noin 300 lajia käsittävä hyönteislahko. Lajien levinneisyys rajoittuu lähinnä maapallon trooppisille ja subtrooppisille alueille. Suomessa kehruujalkaisia ei esiinny.

Kehruujalkaiset ovat pieniä, muodoltaan sylinterimäisiä hyönteisiä, joiden väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Naaraat ovat siivettömiä, mutta joidenkin lajien koirailla on siivet. Elinympäristönä ovat labyrinttimäiset käytävät, joita nämä eläimet tekevät maaperään, karikkeeseen tai puiden kaarnan alle. Käytävät vuorataan seitillä, jota erittävät kehruurauhaset sijaitsevat etummaisessa raajaparissa. Tämä on erikoinen anatominen piirre, joka erottaa kehruujalkaiset kaikista muista hyönteislahkoista. Tunneleissa eläimet liikkuvat yhtä sujuvasti etu- ja takaperin. Erikoisena piirteenä aikuisten koiraiden siivet taittuvat tarvittaessa eteenpäin (pään yli) mahdollistaen sujuvan liikkumisen takaperin.

Yhdessä pesätunnelissa elää naaras sekä nuoria yksilöitä (nymfejä). Eri "perheiden" tunnelit voivat kuitenkin yhtyä toisiinsa, vaikka kehruujalkaiset eivät olekaan yhdyskuntahyönteisiä. Aikuiset koiraat eivät syö mitään ja ovat lyhytikäisiä. Joskus naaras saattaa myös syödä koiraan parittelun aikana. Suuosat suuntautuvat eteenpäin ja ovat purevat. Ravinto, jota eläimet tulevat keräämään yöllä tunneliverkoston ulkopuolelta muodostuu lähinnä kuolleesta kasviaineksesta. Naaras munii pesäkäytävän seinämille ja hoivaa jälkikasvuaan. Kehruujalkaisilla on osittainen muodonvaihdos.

Lahko lienee ilmestynyt jurakaudella ja esiintyy runsaana liitukautisessa meripihkassa.

Lähteet

  1. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Embioptera (TSN 102463) itis.gov. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla