Tässä artikkelissa Keihäsrauskut analysoidaan yksityiskohtaisesti ja tarkastellaan sen eri puolia, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Keihäsrauskut:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla sen alkuperästä ajan myötä kehittymiseen. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkitaan erilaisia näkökulmia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Keihäsrauskut:n tärkeyttä ja merkitystä nykyään. Samoin tarkastellaan Keihäsrauskut:een liittyviä tämänhetkisiä trendejä ja pohditaan sen roolia tulevaisuudessa.
Keihäsrauskut | |
---|---|
![]() Ruskokeihäsrausku (Dasyatis americana) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
Ylälahko: | Rauskut Batoidea |
Lahko: | Suurrauskut Myliobatiformes |
Heimo: |
Keihäsrauskut Dasyatidae Jordan, 1888 |
Suvut | |
Katso myös | |
Keihäsrauskut (Dasyatidae) on rauskuihin kuuluva rustokalojen heimo, jossa on kuusi sukua ja noin 70 lajia. Osa lajeista on uhanalaisia. Osa keihäsrauskulajeista on vain ihmisen kämmenen kokoisia, mutta suurimmilla kuten isokeihäsrauskulla ruumiin läpimitta voi olla 1,8 metriä ja pituus pyrstöineen yli neljä metriä.
Keihäsrauskujen ruoskamaisen pyrstön yläpuoleen on kiinnittynyt kynnen tapaan väkäsekäs myrkkypiikki, ”keihäs”. Rustokudosta olevaa myrkkypiikkiä rausku käyttää puolustautumiseen. Sen alapuolen uurteissa on voimakasta myrkkyä, joka voi tappaa ihmisen.
Keihäsrauskuja syödään erityisesti Malesiassa ja Singaporessa. Islannissa on perinteenä syödä 23. joulukuuta keihäsrauskua.[1]
Osa keihäsrauskuista saattaa tulla makeaan veteen.