Keski-Euroopan mäkiviikko:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe tai historiallinen tapahtuma, Keski-Euroopan mäkiviikko:llä on tärkeä rooli ihmisten elämässä. Vuosien varrella Keski-Euroopan mäkiviikko on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Keski-Euroopan mäkiviikko:n vaikutusta jokapäiväiseen elämään sekä sen vaikutusta päätöksentekoon ja ihmisten käyttäytymiseen. Keski-Euroopan mäkiviikko:llä on ulottuvuus, joka ylittää rajat ja ajan.
Keski-Euroopan mäkiviikko (saks. Vierschanzentournee eli 'Neljän hyppyrimäen sarja') on mäkihypyn seuratuimpia tapahtumia. Se koostuu neljästä Saksan ja Itävallan maaperällä käytävästä mäkihyppykilpailusta. Mäkiviikko kilpaillaan vuodenvaihteessa ja se päättyy loppiaisena.
Ensimmäinen Keski-Euroopan mäkiviikko kilpailtiin jo vuosien 1952 ja 1953 vaihteessa, jolloin kokonaiskisan voiton vei Josef Bradl. Mäkiviikko on sittemmin kuulunut mäkihypyn maailmancupin ohjelmaan heti sen ensimmäisestä kaudesta 1979–1980 lähtien. Useimmat mäkihyppääjät pitävät mäkiviikkoa koko lajin kovimpana mahdollisena sarjamuotoisena kilpailuna eli kovempana kuin esimerkiksi maailmancupia. Vain kaikkein tasaisin kilpailija pystyy voittamaan sen. Useiden mielestä mäkiviikon voitto on heti olympiakullan jälkeen kovin saavutus mäkihyppääjältä.[1] Yhteensä yhdeksän mäkihyppääjää on saavuttanut mäkiviikon voiton lisäksi henkilökohtaisen olympiakullan ja maailmanmestaruuden: Helmut Recknagel, Toralf Engan, Hans-Georg Aschenbach, Matti Nykänen, Jens Weißflog, Espen Bredesen, Kazuyoshi Funaki, Thomas Morgenstern ja Kamil Stoch. Näistä kolmella eli Aschenbachilla, Nykäsellä ja Funakilla on edellä mainittujen lisäksi myös lentomäen maailmanmestaruus.
Mäkiviikolle ominaista on muista mäkihyppykilpailuista poikkeava käytäntö, jossa hyppääjistä muodostetaan kilpailun ensimmäiselle kierrokselle kamppailupareja, ja pudotuspelityyliin voittaja parista, samoin kuin viisi parasta häviäjää (ns. ”lucky losers”), pääsevät mukaan kilpailun toiselle kierrokselle. Tämä järjestelmä otettiin käyttöön mäkiviikolla 1996–1997.
Mäkiviikon kokonaiskilpailun sijoitus määräytyy neljän kilpailun yhteispistemäärän perusteella.
Jos karsinta joudutaan olosuhteiden vuoksi siirtämään kilpailupäivälle tai perumaan kokonaan, kilpailussa hypätään normaaleilla säännöillä pudotuspelin sijaan. Tästä syystä mäkiviikolla 2007–2008 vain Oberstdorfin kilpailussa käytettiin pudotuspelisysteemiä. Mäkiviikon kisoista jaetaan myös normaaliin tapaan mäkihypyn maailmancupin pisteitä.
Suomen Hiihtoliiton entinen mäkihypyn lajipäällikkö Matti Pulli on luonnehtinut Keski-Euroopan mäkiviikkoa:
» Se on kova koulu hyppääjille. Mäet ovat erilaisia, ja olosuhteet saattavat olla vaikeat. Kaikki ovat ns. rinnemäkiä, joten tuulet tuppaavat muuttamaan suuntaa arvaamattomasti. Jos hyppy ei ole kohdallaan ennen mäkiviikkoa, se ei yleensä siellä parannu, koska aikaa harjoitteluun ei ole.[2]»
Mäki | Paikkakunta | Maa | Päivämäärä | Mäkiennätys |
---|---|---|---|---|
Schattenbergschanze | Oberstdorf | ![]() |
29. tai 30. joulukuuta | Sigurd Pettersen: 143,5 m (2003) |
Große Olympiaschanze | Garmisch-Partenkirchen | 1. tammikuuta | Michael Hayböck: 145 m (2025) | |
Bergiselschanze | Innsbruck | ![]() |
3. tai 4. tammikuuta | Michael Hayböck: 138 m (2015) |
Paul-Ausserleitner-Schanze | Bischofshofen | 6. tammikuuta | Gregor Schlierenzauer ja Dawid Kubacki: 145 m (2008, 2019) |
Eniten mäkiviikon voittoja on ottanut Suomen Janne Ahonen, viisi kertaa. Saksaa ja Itä-Saksaa edustanut Jens Weißflog on voittanut neljä kertaa sekä Norjan Bjørn Wirkola, Itä-Saksan Helmut Recknagel ja Puolan Kamil Stoch kolme kertaa. Suomalaisista mäkiviikon on voittanut kahdesti Veikko Kankkonen ja Matti Nykänen.
Saksan Sven Hannawald (2001–2002), Puolan Kamil Stoch (2017–2018) ja Japanin Ryōyū Kobayashi (2018–2019) ovat ainoina voittaneet kaikki neljä mäkiviikon osakilpailua samalla kaudella. Suurimmalla voittomarginaalilla mäkiviikon on voittanut Puolan Adam Małysz.
* Kilpailu hypättiin poikkeuksellisesti Bischofshofenin mäestä, koska Innsbruckin kilpailu peruttiin voimakkaan tuulen takia.
Sija | Hyppääjä | Voitot | Kakkossijat | Kolmossijat | Palkintopallisijat |
---|---|---|---|---|---|
1. | ![]() |
5 | 3 | 2 | 10 |
2. | ![]() ![]() |
4 | 4 | 1 | 9 |
3. | ![]() |
3 | 2 | 1 | 6 |
4. | ![]() |
3 | 0 | 0 | 3 |
![]() |
3 | 0 | 0 | 3 | |
![]() |
3 | 0 | 0 | 3 | |
7. | ![]() |
2 | 2 | 1 | 5 |
8. | ![]() |
2 | 1 | 1 | 4 |
![]() |
2 | 1 | 1 | 4 | |
10. | ![]() |
2 | 0 | 1 | 3 |
4 voittoa
3 voittoa
Ei osakilpailuvoittoa