Bjørn Wirkola
Nykyään Bjørn Wirkola on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Bjørn Wirkola on ollut ajankohtaisena aiheena eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Ajan myötä Bjørn Wirkola on kehittynyt ja saanut uusia merkityksiä ja vivahteita, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että se on jatkossakin tutkimus- ja tutkimuskohteena eri tieteenaloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Bjørn Wirkola:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykypäivänä.
Bjørn Tore Wirkola (s. 4. elokuuta 1943 Alattio[1]) on norjalainen mäkihyppääjä, joka voitti 1960-luvun jälkipuoliskolla kaksi maailmanmestaruutta ja kolme kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon[2] sekä pelasi kansallisella huipulla jalkapalloa. Wirkola on sukujuuriltaan kveeni[3].
Wirkola voitti Oslon MM-kilpailuissa 1966 maailmanmestaruuden sekä normaali- että suurmäessä. Olympialaisissa hän sijoittui parhaimmillaan neljänneksi normaalimäessä Grenoblessa 1968. Innsbruckin olympialaisissa 1964 hän oli yhdistetyssä hiihdossa yhdestoista ja suurmäessä 16:s. Sapporon olympialaisissa 1972 hän jäi suurmäessä 37:nneksi. Wirkola voitti Keski-Euroopan mäkiviikon kolme kertaa peräkkäin vuosina 1967–1969 sekä sijoittui toiseksi vuonna 1965 ja kolmanneksi vuonna 1966. Hän paransi mäkihypyn pituusmaailmanennätystä viisi kertaa: pisin hyppy kantoi 162 metriä Planicassa 1969.[2]
Wirkola pelasi myös jalkapalloa. Hän edusti uransa aikana Altaa ja Rosenborgia. Rosenborgin riveissä hän voitti sekä liiga- että cup-mestaruuden.
Lähteet
- ↑ Bjørn Wirkola. Norsk biografisk leksikon.
- ↑ a b Arponen, Antti O. ym.: Talviurheilun tähdet, s. 285. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
- ↑ Hanne Larsen: Rørt og stolt av Wirkola-filmen altaposten.no. 14.3.2015. Viitattu 28.9.2023. (norjaksi)
|
1962: Helmut Recknagel | 1964: Toralf Engan | 1966: Bjørn Wirkola | 1968: Vladimir Belousov | 1970: Gari Napalkov | 1972: Wojciech Fortuna | 1974: Hans-Georg Aschenbach | 1976: Karl Schnabl | 1978: Tapio Räisänen | 1980: Jouko Törmänen | 1982: Matti Nykänen | 1985: Per Bergerud | 1987: Andreas Felder | 1989: Jari Puikkonen | 1991: Franci Petek | 1993: Espen Bredesen | 1995: Tommy Ingebrigtsen | 1997: Masahiko Harada | 1999: Martin Schmitt | 2001: Martin Schmitt | 2003: Adam Małysz | 2005: Janne Ahonen | 2007: Simon Ammann | 2009: Andreas Küttel | 2011: Gregor Schlierenzauer | 2013: Kamil Stoch | 2015: Severin Freund | 2017: Stefan Kraft | 2019: Markus Eisenbichler | 2021: Stefan Kraft | 2023: Timi Zajc | 2025: Domen Prevc |