Nykyään Keskustelunanalyysi on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Keskustelunanalyysi on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön huomion yhteiskunnallisista vaikutuksistaan arkielämään. Tässä artikkelissa tutkimme Keskustelunanalyysi:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka Keskustelunanalyysi on kehittynyt ajan myötä ja mikä on sen ennuste tulevaisuudessa. Talousvaikutuksestaan populaarikulttuuriin läsnäoloon Keskustelunanalyysi on onnistunut asettamaan itsensä keskustelun ja pohdinnan aiheeksi tänään.
Keskustelunanalyysi on laadullinen tutkimusmenetelmä ja tutkimussuuntaus (myös keskusteluntutkimus), jossa tutkitaan kahden tai useamman ihmisen välistä keskustelua ja vuorovaikutusta. Kiinnostus kohdistuu siihen, miten ihmisten välinen vuorovaikutus, toiminta ja yhteisymmärrys rakentuvat. Keskustelunanalyyttisessä tutkimuksessa on lähtökohtana, että puhuttu vuorovaikutus rakentuu erilaisten perustavanlaatuisten jäsennyskeinojen varaan.[1]
Keskustelunanalyytikot katsovat keskustelun olevan jäsentynyttä sosiaalista toimintaa.[2] Keskustelun jäsentyneisyyttä ei kuitenkaan voi kuvata perinteisen kieliopintutkimuksen käsitteistöllä, vaan keskustelunanalyysin tarpeisiin on luotu sellaisia käsitteitä, jotka kuvaavat paremmin luonnollisen arkikeskustelun käytänteitä.[3]
Vuorottelujäsennys kuvaa mekanismeja, joiden avulla keskustelijat järjestävät puheenvuorojen ottamisen ja vaihtumisen.[4] Vuorottelujäsennys kuvattiin ensimmäisen kerran Harvey Sacksin, Emanuel Schegloffin ja Gail Jeffersonin artikkelissa Keskustelun vuorottelujäsennyksen perussystematiikka.[5]
Vuorottelujäsennys on samanaikaisesti kontekstista riippumaton ja kontekstille herkkä. Kontekstista riippumattomuus tarkoittaa sitä, että vuorottelujäsennys toimii kaikissa arkikeskusteluissa. Esimerkiksi keskustelijoiden määrän, keskustelupaikan tai osallistujien identiteetin takia ei ole tarpeen käyttää muita puheenvuorojen jakamisen tapoja. Kontekstille herkkyys tarkoittaa sitä, että vuorottelujäsennys sopeutuu erilaisiin tilanteisiin joustavasti[4].
Vuorottelujäsennys jakautuu Sacksin, Schegloffin ja Jeffersonin artikkelin mukaan kahteen komponenttiin: vuoron rakenne- ja komponenttiin.[5]
Vuoron rakennekomponentilla tarkoitetaan keskustelijoiden tapaa rakentaa oma puheenvuoro toiselle tunnistettavaksi sosiaaliseksi toiminnaksi. Tällainen toiminto voi olla esimerkiksi kysymys, ehdotus, pyyntö, vastaus tai tervehdys, ja niitä kutsutaan vuoron rakenneyksiköiksi (lyh. VRY). Puhujalla on lähtökohtaisesti oikeus sanoa vain yksi vuoron rakenneyksikkö kerrallaan eli yhden rakenneyksikön jälkeen syntyy tilanne, jossa toisen puhujan on mahdollista ottaa puheenvuoro (eli siirtymän mahdollistava kohta, SMK).[5]
Vuoron jakamiskomponentti on vuorottelujäsennykseen kuuluva tapa kuvata sitä, miten keskustelijat sopivat seuraavan vuoron aloittajasta. Kun keskustelussa on käsillä siirtymän mahdollistava kohta, vuoro voi vaihtua yhdellä kolmesta tavasta:
Sekvenssijäsennys keskittyy puhujien vuorojen muodostamiin sosiaalisen toiminnan kokonaisuuksiin.[1]
Keskusteluita voidaan analysoida sekventiaalisesti eli voidaan tarkastella, millaisia kokonaisuuksia eri puhujien vuorot muodostavat ja miten vuorot toimivat suhteessa toisiinsa.[2]
Sekvenssianalyysin tärkeimpiä käsitteitä on vieruspari.[2]
Korjausjäsennyksen avulla keskustelijat käsittelevät puhumisen, kuulemisen ja ymmärtämisen ongelmia.[1]
Lisäksi vuorovaikutuksen jäsentymisen perusilmiöihin kuuluvat vastaanottajan huomioiva muotoilu sekä osallistumisen ja yhteistoiminnan kehollinen koordinointi.[1]
Myös keskustelun päättämistä säätelee oma jäsennyksensä.[6]
Keskustelunanalyysin perustajana pidetään sosiologi Harvey Sacksiä ja hänen kollegojaan Emanuel Schegloffia ja Gail Jeffersonia. Sacks piti aihetta käsittelevän luentosarjan vuosina 1964-1972, jonka luennot julkaistiin postyymisti.[7] Sacksin ajatteluun vaikuttivat hänen opettajansa sosiologit Harold Garfinkel ja Erving Goffman. Sacks vastusti aikakauden merkittävien kielitieteilijöiden kuten Noam Chomskyn näkemystä siitä, että keskustelu on kaoottinen ja jäsentymätön kielen muoto ja siten mahdoton tutkia.[1]
Aluksi keskustelunanalyytikot keskittyivät tarkastelemaan keskustelujen ilmiöitä analysoimalla nauhoitettuja arkisia puhelinkeskusteluja.[1] Melko nopeasti huomio kuitenkin laajeni arkikeskustelujen ulkopuolelle, ja tutkimuksessa alettiin kiinnostua institutionaalisista keskusteluista. Keskustelunanalyysissä institutionaalinen tarkoittaa ns. epäluonnollisia instituutioita kuten lääkärin vastaanottoa, vaalitenttejä tai koulun opetustilannetta. [2] Videoteknologian kehityksen mukana myös videoitujen keskustelujen analysoiminen lisääntyi. Nykytutkimuksessa multimodaalinen näkökulma eli puhujien eleiden, ilmeiden ja fyysisen tilan, jossa he keskustelevat, huomioon ottaminen on noussut valtavirtaan.[1]
Suomeen keskustelunanalyysin toivat 1980-luvulla kielentutkijat Auli Hakulisen johdolla.[1]
Nykyisin keskustelunanalyyttinen metodi on vakiinnuttanut sijansa ainakin sosiologian, antropologian, kielentutkimuksen ja psykologian alalla. Keskustelunanalyyttiseen metodiin pohjautuu muuan muassa vuorovaikutuslingvistiikan ala.