Kirjodurra

Nykymaailmassa Kirjodurra:stä on tullut jatkuvan keskustelun ja keskustelun aihe. Alkuperäistään nykypäivään Kirjodurra on vaikuttanut suuresti yhteiskunnan, kulttuurin, tekniikan ja politiikan eri osa-alueisiin. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että se on synnyttänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia, mikä on synnyttänyt jatkuvaa ajatusten ja argumenttien vaihtoa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Kirjodurra:n merkitystä ja sen vaikutusta eri alueilla, analysoimalla sen vaikutuksia ajan mittaan ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Kirjodurra
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Durrat Sorghum
Laji: bicolor
Kaksiosainen nimi

Sorghum bicolor
(L.) Moench

Katso myös

  Kirjodurra Wikispeciesissä
  Kirjodurra Commonsissa

Sorghum bicolor Moderne

Kirjodurra eli koristedurra,[1] (Sorghum bicolor) on yksivuotinen suurikokoinen heinälaji, jota yleiskielessä kutsutaan usein pelkästään durraksi.[2] Se on yksi maailman tärkeimpiä viljakasveja ja on kotoisin trooppisesta Afrikasta.

Kirjodurraa käytetään ihmisten ja kotieläinten ravinnoksi Afrikassa, Intiassa ja Etelä-Amerikassa. Afrikassa sen käyttö on edelleen yleisintä. Kirjodurra on vehnän, kauran, maissin ja ohran ohella yksi maailman viidestä käytetyimmästä viljasta.[3]

Ulkonäkö ja koko

Kirjodurra on hyvin muunteleva laji. Sen korkeus vaihtelee alle metrin ja jopa kahdeksan metrin välillä.[4] Pohjoismaissa kasvaessaan se tulee 75–150 senttimetriä korkeaksi. Kirjodurran korret ovat pystyjä, ne kasvavat yksittäin tai muutaman ryhmissä. Lehtilavat ovat 2–5 cm leveät, karheareunaiset ja alaosastaan karvaiset yläpuolelta.[5] Vahapintaisuutensa vuoksi ne kestävät kuivuutta paremmin kuin esimerkiksi maissin lehdet.

Kirjodurran kukintona on tiheä röyhy. Tähkylöistä alemmat ovat 4–6 millimetriä pitkiä, väriltään vaaleankeltaisesta mustahkoon. Tähkylöiden vihneet ovat 0,5–1 cm pitkiä.[5]

Viljely

Durraa voi viljellä alueilla, joissa ilmasto on liian kuuma ja kuiva maissille, esimerkiksi Teksasissa, ja laajoissa osissa Afrikkaa ja Aasiaa. Viljelyalaa rajoittaa minimilämpötila: jos yölämpötilat tähkänmuodostusaikana jäävät alle 12 °C viikon ajan, sato on hyvin pieni. Itämisaikana maan lämpötilan pitää olla 15 °C. Durran varsi on vihreä.[6]

Käyttö

Kymmenen suurinta durran tuottajaa
vuonna 2018 (miljoonaa tonnia)
 Yhdysvallat 9,271
 Nigeria 6,862
 Sudan 4,953
 Etiopia 4,932
 Intia 4,800
 Meksiko 4,531
 Brasilia 2,273
 Kiina 2,192
 Niger 2,100
 Burkina Faso 1,930
Lähde: Food & Agriculture Organisation
of the United Nations (FAO)[7]

Durrasta tehdään rieskatyyppistä leipää eli rotia, dosa-ohukaisia, puuroa ja velliä, ja sitä syödään paistettuna ja riisin tapaan keitettynä. Intiassa roti-rieska on yleisin tapa syödä durraa, kun taas Kiinassa durraa syödään riisin tapaan keitettynä tai höyrytettynä. Afrikassa siitä tehdään usein kuskusia tai puuroa.[8] Yhdysvalloissa durraa käytetään lähinnä rehuna.[6] Durran jyviä keitetään, paistetaan, höyrytetään hiutaleiksi tai niistä jauhetaan jauhoja.

Durran käyttöä biopolttoaineena on myös tutkittu. Siihen käyttöön kasvista jalostetaan lajikkeita, jotka tuottavat biomassaa nopeasti, eivät niinkään jyväsatoa.[3]

Kiinassa durrasta valmistetaan erilasia baijiuviinoja (白酒) kuten Moutai (茅台酒) ja Er Guo Tou (二锅头).

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Sorghum bicolor Finto, Kassu. Viitattu 26.6.2018.
  2. ↑ Kotimaisten kielten keskus, Kielitoimiston sanakirja: hakusana durra
  3. ↑ a b Scientists Develop Fast-Growing Sorghum for Biofuel 2007. Environment News Service.
  4. ↑ Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen – Ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 104. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4
  5. ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 882. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  6. ↑ a b Carter, ym.: Grain Sorghum (Milo) Alternative Field Crops Manual. 1989. University of Wisconsin & Minnesota. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Production of Sorghum: top 10 producers (Valinnat: Item: Sorghum, Country/Region: World + (Total), From Year: 2018, To Year: 2018, Aggrecation: Average) Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO). Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  8. ↑ FAO (toimimaton linkki)

Aiheesta muualla