Kivikkokimalainen

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Kivikkokimalainen:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt monien huomion viime vuosina. Kivikkokimalainen on noussut relevanssiksi eri aloilla politiikasta tieteeseen, ja sen vaikutus on tuntunut maailmanlaajuisesti. Kun edistymme tämän artikkelin kehittämisessä, tarkastelemme syvemmin Kivikkokimalainen:n keskeisiä näkökohtia ja käsittelemme sen vaikutuksia, haasteita ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Jotta voimme tarjota kattavan yleiskatsauksen, tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja asiantuntijalausuntoja Kivikkokimalainen:stä, jotta voimme tarjota täydellisen yleiskatsauksen tästä jännittävästä aiheesta.

Kivikkokimalainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistäiset Aculeata
Yläheimo: Mesipistiäismäiset Apoidea
Heimo: Aitomehiläiset Apidae
Alaheimo: Apinae
Tribus: Bombini
Suku: Kimalaiset Bombus
Alasuku: (Melanobombus)
Laji: lapidarius
Kaksiosainen nimi

Bombus lapidarius
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kivikkokimalainen Wikispeciesissä
  Kivikkokimalainen Commonsissa

Kivikkokimalainen (Bombus lapidarius) on kimalaisiin kuuluva punamusta mesipistiäislaji.

Koko ja ulkonäkö

Kivikkokimalaisen kuningattaret ja työläiset ovat kirkkaanpunaista takaruumiin kärkiosaa lukuun ottamatta täysin mustia. Koirailla pään etuosassa ja usein myös keskiruumiin etuosassa on keltaista karvaa. Työläisten ja koiraiden ruumiin pituus on 10–16 mm. Kuningattaret ovat huomattavasti kookkaampia, pituudeltaan 20–25 mm.[2]

Levinneisyys

Kivikkokimalainen on Euroopan yleisimpiä kimalaislajeja. Etelä-Euroopassa se on kuitenkin vuoristolaji. Levinneisyys ulottuu Pohjois-Marokosta Britteinsaarille, idässä Kaukasukselle ja Siperian poikki Japaniin. Pohjoismaissa levinneisyysalue yltää napapiirin tuntumaan.[3][4] Suomessa se on etelä- ja keskiosissa erittäin yleinen, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Pohjoisimmat havainnot ovat Etelä-Lapista.[2]

Elinympäristö ja elintavat

Kivikkokimalainen elää hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja se on merkittävä erityisesti hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ne käyvät mielellään etenkin voikukilla, pietaryrtillä ja ohdakkeilla. Pesä on yleensä maassa, vanhassa hiirenkolossa, mutta joskus korkealla kuten linnunpöntössä tai rakennuksen ullakolla. Kivikkokimalaisen tiedetään myös vallanneen pesäpaikkoja mantukimalaiselta. Yhdyskunta on usein suuri ja siihen kuuluu 100–300 yksilöä.[2][4] Pesässä loisii joskus kivikkoloiskimalaisia (Bombus rupestris).[2]

Lähteet

  1. ↑ Juho Paukkunen: Kivikkokimalainen – Bombus lapidarius Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ a b c d Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5 s. 66, 79, 80, 116, 144
  3. ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 28.4.2018)
  4. ↑ a b Artsdatabanken (norjaksi) (viitattu 28.4.2018)

Aiheesta muualla