Kivikkorastas

Nykyään Kivikkorastas on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ihmisten huomion eri puolilta maailmaa. Kivikkorastas:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on herättänyt laajaa keskustelua ja lisännyt kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset jokapäiväiseen elämäämme. Kivikkorastas on ollut sen alkuperän vaikutuksesta nykypäivään lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja analyysien kohteena, jotka pyrkivät valaisemaan sen monia ulottuvuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kivikkorastas:n eri puolia ja sen vaikutusta ympäristöömme. Tavoitteena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Kivikkorastas
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Kivikkorastaat Monticola
Laji: saxatilis
Kaksiosainen nimi

Monticola saxatilis
(Linnaeus, 1766)

Alalajit
  • M. s. coloratus
  • M. s. saxatilis
Katso myös

  Kivikkorastas Wikispeciesissä
  Kivikkorastas Commonsissa

Kivikkorastas (Monticola saxatilis) on pienikokoinen varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta lajin katsotaan kuuluvan sieppojen, ei rastaiden heimoon.[2] Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1766.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 17–20 cm ja paino 42–65 g. Juhlapukuisella koiraalla on siniharmaa pää, niska ja kaula, sekä ruosteenpunainen alapuoli. Naaras, nuori ja peruspukuinen koiras ovat saman näköisiä, ruskehtavia ja poikittaisjuovaisia. Pyrstö on melko lyhyt ja punertava.

Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato kesällä, nuorilla vain osittainen.

Esiintyminen

Etelä- ja Keski-Eurooppa, paikoin Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä sekä Keski-Aasia Kiinaan saakka. Euroopan populaation koko on 200 000–630 000 yksilöä. Muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella. Laji on tavattu Suomessa toistaiseksi neljästi: 21.10.-3.11.1991 Hailuodossa, 28.7-3.9.1992 Pyhäjärvellä, 26.-27.6.1994 Turussa ja 10.6.2002 Pirkkalassa.

Elinympäristö

Pesii vuoristojen rinteillä ja niityillä 1500 metristä ylöspäin.

Lisääntyminen

munia Monticola saxatilis

Pesä on maassa kiven- tai kallionkolossa. Munia on 4–5, joita naaras hautoo 2 viikkoa.

Ravinto

Syö pääasiassa isokokoisia hyönteisiä ja muun muassa marjoja.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Monticola saxatilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
  2. ↑ [http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto/systemaattinen-osa.shtml Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006)] BirdLife Suomi. Arkistoitu 18.7.2009. Viitattu 22.1.2010.