Tänään puhumme Klimppisoppa:sta. Tämä on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina ja jolla on epäilemättä merkittävä vaikutus elämäämme. Klimppisoppa on jotain, johon voimme kaikki samaistua tavalla tai toisella, koska se on läsnä jokapäiväisen elämämme eri puolilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Klimppisoppa:n eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutusta yhteiskuntaan ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Lisäksi käsittelemme joitain asiantuntijoiden näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta, jotta voimme tarjota täydellisemmän ja tietoisemman kuvan Klimppisoppa:stä. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle löytömatkalle!
Klimppisoppa on 1800-luvun lopulta peräisin oleva eteläpohjalainen ja satakuntalainen perinneruoka. Lihana käytetään naudan luita, lapaa tai potkaa, jota keitetään juuresten ja sipulin kanssa noin kaksi tuntia, minkä jälkeen liemi siivilöidään. Lopuksi keittoon lusikoidaan palleroita eli "klimppejä" taikinasta, jossa on vehnäjauhoja ja kananmunaa sekä ehkä myös perunaa tai voita. Klimppejä keitetään kunnes ne nousevat keiton pintaan.[1][2]
Samantapainen ruoka on klimppivelli. Siinä ei välttämättä ole lihaa, vaan se voi olla makeutettu esimerkiksi rusinoilla.[3]
Klimppisoppa tai -velli tunnetaan ympäri Suomen monella eri nimellä ja reseptillä. 1980-luvulla toteutetussa pitäjäruokaprojektissa se tai sen muunnelma nimettiin Anjalankosken, Askolan, Haapaveden, Honkajoen, Humppilan, Ilmajoen, Karijoen, Korppoon, Kortesjärven, Köyliön, Lapinjärven, Lapväärtin, Lavian, Liljendalin, Maalahden, Maksamaan, Myrskylän, Nokian, Oripään, Pattijoen, Perttelin, Pukkilan, Pyhtään, Pirttikylän, Rantasalmen, Ruotsinpyhtään, Ruukin, Teiskon, Teuvan, Tuuloksen, Urjalan, Vehkalahden, Vihannin, Vöyrin ja Ylivieskan pitäjäruoaksi.[3]