Maksamaa

Nykymaailmassa Maksamaa:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiistanalainen aihe. Maksamaa on jo vuosikymmenten ajan vanginnut niin asiantuntijoiden kuin aloittelijoiden huomionkin aiheuttaen kiihkeitä keskusteluja ja intohimoisia reaktioita. Maksamaa:n vaikutus on kiistaton, ja se vaikuttaa niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin talous, politiikka, tiede ja kulttuuri. Riippumatta siitä, mistä näkökulmasta sitä lähestytään, Maksamaa:stä on tullut kaikkialla läsnä oleva ilmiö, joka vaatii huolellista analysointia. Tässä artikkelissa tutkimme Maksamaa:een liittyviä eri näkökohtia ja pyrimme valaisemaan sen vaikutuksia ja haasteita.

Maksamaa
Maxmo
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Vöyri

vaakuna

sijainti

Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Kuntanumero 479
Hallinnollinen keskus Maksamaan kirkonkylä
Perustettu
Liitetty 2007
– liitoskunnat Vöyri
Maksamaa
– syntynyt kunta Vöyri-Maksamaa
Pinta-ala 772,06 km²  [1]
(2006)
– maa 151,71 km²
– sisävesi 2,05 km²
– meri 618,30 km²
Väkiluku 1 035  [2]
(31.12.2006)
– väestötiheys 7,10 as./km²

Maksamaa (ruots. Maxmo) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Pohjanmaalla. Maksamaan ja Vöyrin kunnat yhdistyivät Vöyri-Maksamaan kunnaksi vuoden 2007 alussa. Maksamaalla asui kuntaliitoksen toteutuessa runsaat tuhat henkeä. Kuntaliitoksen yhteydessä uuden kunnan vaakunaksi valittiin Maksamaan vaakuna.

Kunta oli kaksikielinen (vuoteen 2002 asti yksikielisesti ruotsinkielinen), ja enemmistönä hieman vajaat 90 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja noin 10 prosenttia suomea (31. joulukuuta 2005). Maksamaalta on matkaa Vaasaan noin 30 kilometriä ja Kokkolaan noin 100 kilometriä.

Maksamaan naapurikunnat olivat Mustasaari, Oravainen, Uusikaarlepyy, Vähäkyrö ja Vöyri. Maksamaalla sijaitsee tunnetun kirkonrakentajan Heikki Kuorikosken johdolla rakennettu puukirkko vuodelta 1824.

Maksamaan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa ja grötbullar eli ”puuropullat”.[3]

Nimen alkuperä

Nimi on seudulla liikkuneiden suomenkielisten erämiesten tai varhaisten suomalaisten asukkaiden antama. Sen lopussa on suurta saarta merkitsevä sana maa. Nimi on alkuaan tarkoittanut saarta, jonka eteläkärjessä nykyinen kirkonkylä sijaitsee. Myöhemmät ruotsinkieliset asukkaat ovat paikalle asetuttuaan ottaneet sen oman asutuksensa nimeksi. Nimen alussa lienee varsinkin karjalaisissa lähteissä esiintyvä henkilönnimi Maksima-, Maksi-, Maksa- ja Maksi-alkuisia paikannimiä on myös Pohjois-Pohjanmaalla, jonka vanhassa paikannimistössä näkyy selvä itäinen vaikutus. Ruotsinkielistä Maxmo-nimeä vastaava suomalaistettu nimiasu on ennen vakiintumistaan etsinyt muotoaan: Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874-80 nimi on muodossa Maksamo, Ralf Saxénilla Maksanmaa (1897) ja Suomenmaa-kirjassa 1925 Maksamaa.[4]

Historia

Maksamaalla on sijainnut Tottesundin kartano, jonka kuningatar Kristiina lahjoitti sotamarsalkka Claes Tottille vuonna 1652. Tottin suvulle kuului useita muitakin kartanoita, mm. Sjundbyn kartano Siuntiossa, Mustion kartano Karjaalla ja Kytäjän kartano Hyvinkäällä. Tott-suvun sammuttua Tottesundin kartanosta muodostettiin vuonna 1734 valtion virkatalo, mistä lähtien sillä oli useita vuokraajia. Kartanossa vihittiin vuonna 1892 avioliittoon Aino Järnefelt ja Jean Sibelius. Vuonna 1947 kartanon maat myytiin asutustarkoituksiin, ja tällöin Maksamaan kunta osti vuonna 1800 rakennetun päärakennuksen, joka kunnostettiin kunnan- ja terveystaloksi.

Maksamaan kunnassa oli sen lakkautusvuonna 1 035 asukasta, ja sen pinta-ala oli 772,06 km², josta vain 151,71 km² oli maata. Kunta oli viimeisinä vuosinaan (vuodesta 2003 alkaen) kaksikielinen, ja enemmistönä hieman vajaat 90 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja noin 10 prosenttia suomea.

Kylät

Brudsund, Djupsund, Kärklax, Kvimo, Maksamaan kirkonkylä (Maxmo Kyrkoby), Särkimo, Tottesund, Västerö, Ölis ja Österö.

Lähteet

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain 1.1.2006 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2010.
  2. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2006 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 157. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  4. ↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 258. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0 suomi

Aiheesta muualla