Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Kolmen kaupungin kasvot:n kiehtovaan maailmaan, tutkia sen monia puolia ja löytää kaiken, mitä tästä jännittävästä aiheesta on tiedettävä. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, sen useiden sovellusten ja sen vaikutuksen kautta eri alueilla. Uppoudumme tutkimusmatkalle, joka johtaa meidät ymmärtämään paremmin Kolmen kaupungin kasvot:tä ja arvostamaan kaikkea rikkautta, jota tällä aiheella on meille tarjottavanaan. Valmistaudu siis astumaan tietämyksen ja inspiraation maailmaan, joka hämmästyttää sinut.
Kolmen kaupungin kasvot | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Matti Kassila |
Käsikirjoittaja |
Matti Kurjensaari Olavi Puusaari Matti Kassila |
Tuottaja | Risto Orko |
Säveltäjä | Osmo Lindeman |
Kuvaaja | Esko Jantunen |
Leikkaaja |
Matti Kassila leikkaus (kuvausapulainen) Kalevi Korte leikkaus (apulaisäänittäjä) Esko Kahilainen leikkaus |
Pääosat |
Mai-Brit Heljo selostaja (Turku) Olavi Puusaari selostaja (Tampere) Paavo Noponen (Helsinki) |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 7. joulukuuta 1962 |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Kolmen kaupungin kasvot on Matti Kassilan ohjaama dokumenttielokuva vuodelta 1962. Elokuva on kolmen kaupungin, Helsinki, Turku, Tampere, esittelyelokuva.
Elokuvan ensi-ilta oli Helsingin Kaleva- ja Kino-Palatsi-teattereissa 7. joulukuuta 1962. Risto Orko sai työstään tuottaja-Jussi-palkinnon.[1]
Kassila oli 1940-luvulla perehtynyt dokumenttielokuvan tekoon saattaessaan valmiiksi joukon Topo Leistelän vaihtaessa taloa kesken jääneitä lyhyitä dokumentteja. Ajatus dokumenttien teosta jäi pitkäksi aikaa itämään ja toteutui, kun Risto Orko kiinnostui ehdotuksesta. Kassila kertoo, että dokumentin käsikirjoitus oli lähinnä luettelo siitä, mitä on kuvattava, ja varsinaisesti elokuva syntyi leikkauspöydällä 20 000 metrin materiaalista.[2]
Kassila väsyi dokumentin tekoon ja teki välillä yhden Palmu-elokuvan ennen kuin jatkoi taas työtä. Eräiden muutosten jälkeen dokumentti valmistui. Elokuvatarkastamo poisti siitä Helsinki-jakson striptease-kohtauksen.[2]
Aikalaisarvioissa Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) ja Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti) suhtautuivat elokuvaan myönteisesti. Sen sijaan ruotsinkielisissä lehdissä nimimerkki Tittaren? (Folktidningen Ny Tid) ja Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet) tyrmäsivät elokuvan vahvoin ilmaisuin.[3]
Tampere-osuutta pidettiin yleisesti parhaana. Jukka Martinkari kirjoittaa (Turun Sanomat): "Tampereen kohdalla tekijä on ollut herkimmillään, niinpä tulos onkin kolmesta onnistunein."[3]
Myöhemmissä arvioissakin mielipiteet jakautuivat. Harri Moilanen (Kansan Uutiset) piti tulosta naiivina, Antti Lindqvist (Katso) puolestaan kirjoitti, että se on "sympaattisella, usein tahattoman koomisella tavalla lyyrinen ja kaunopuheinen kokonaisuus".[3]