Lintuasema

Nykymaailmassa Lintuasema:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisella että henkilökohtaisella alalla Lintuasema on osoittautunut määrääväksi tekijäksi yhteiskunnan jatkuvassa kehityksessä. Kautta historian Lintuasema on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, ja se on luonut useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat rikastaneet tämän ilmiön ymmärtämistä ja arvostusta. Tässä artikkelissa tutkimme Lintuasema:n eri puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen, joka kutsuu pohtimaan ja vuoropuheluun.

Lintuasema on paikka, jossa havainnoidaan, rengastetaan ja tutkitaan lintuja vakioiduin menetelmin.

Broome Bird Observatory Australia.

Lintuasemat

1800-luvun puolivälissä Helgolandin saarelle Saksan rannikolle perustettu Helgolandin lintuasema (Vogelwarte Helgoland) on maailman ensimmäisiä lintujen muuton tutkimiseen perustettuja lintuasemia. Se on ollut esimerkkinä ja innoituksena myös suomalaisille lintuasemille. Pohjoismaiden vanhin lintuasema, Signilskär Hammarlandin kunnassa Ahvenanmaalla, aloitti toimintansa vuonna 1929, ja on ollut vaihtelevassa määrin aktiivinen nykypäiviin saakka. Muita Itämeren piirin kuuluisia asemia ovat muun muassa Ruotsin Ottenby, Falsterbo ja Utklippan, Viron Kabli ja Sõrve, Venäjän Rybachiy eli Rossitten, Pape Latviassa, Neringa ja Ventės ragas Liettuassa sekä Ujście Wisey Puolassa.

Lintuasemat Suomessa

Suomen ensimmäiset lintuasemat perustettiin 1920-luvulla Hammarlandin Signilskäriin ja Loviisan Aspskäriin.[1] Nykyisinmilloin? Suomessa toimii 12 lintuasemaa: Porvoon Söderskär, Kirkkonummen Rönnskär, Hangon Uddskatanilla sijaitseva Hangon lintuasema, Paraisten Jurmo, Lemlandin Lågskär, Hammarlandin Signilskär, Luvian Säppi, Mustasaaren Valassaaret, Kokkolan Tankar, Siikajoen Tauvo, Siilinjärven Raasio, Joensuun Höytiäinen ja Kangasalan Kirkkojärvi. Näistä kolme viimeksi mainittua toimivat sisämaassa. Kangasalla sekä aiemmin Kaarinassa toimineella Rauvolan lintuasemalla on keskitytty ruovikkolintujen ja Raasiossa kahlaajien rengastukseen. Muilla asemilla päätoimintamuodot ovat näkyvän muuton tarkkailu, lepäilijöiden eli paikallisten lintujen laskenta vakioreittien varrelta ja rengastus.

Tutkimusmenetelmät

Näkyvän muuton tarkkailua suoritetaan lintuaseman ihanteellisimmalta paikalta. Esimerkiksi Hangossa havainnoitsija päivystää joka aamu vanhan tulenjohtobunkkerin päällä sijaitsevalla muutonhavainnointipaikalla. Muuttolinnut kirjataan tarkasti ylös kellonajoittain ja muuttosuuntineen.

Paikalliset linnut lasketaan monilla asemilla kerran päivässä, yleensä aamulla. Pesimäaikana suoritetaan pesimälinnuston laskentaa ja parimäärien selvittelyä.

Rengastuksessa käytetään erilaisia pyydyksiä, tavallisimmin lintuverkkoja. Siemenpyydykset, iskuverkot ja katiskat ovat muita pyydystyskeinoja. Monilla asemilla rengastettavat linnut myös mitataan ja punnitaan. Kesällä rengastetaan pesivien lintujen poikasia.

Toisinaan asemilla tehdään erikoistutkimuksia. Esimerkiksi Jurmossa mitattiin lintujen radioaktiivista säteilyä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta seuranneina päivinä.

Monet lintuasemat julkaisevat toiminnastaan erillisiä raportteja. Joidenkin asemien raportit julkaistaan yhdistysten lehdissä. BirdLife Suomen Linnut-lehdessä julkaistaan vuosittain suppea yhteenveto asemien toiminnasta.

Harvinaisuudet

Useimmat lintuasemat sijaitsevat ulkosaariston eristyneillä saarilla. Muuttoaikoina niillä tavataan säännöllisesti harvinaisuuksia. Nimekkäin rariteettisaari on Lågskär, jossa on tavattu useita lintulajeja ensimmäistä kertaa Suomessa.

Lähteet

  1. ↑ Lintuasemat BirdLife Suomi. Viitattu 2.7.2021.

Aiheesta muualla

Lintuasemia
Muita artikkeleita
  • Birdlife Suomi: Lintuharrastuksen alkeet - Lintuasemat (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Lintuasemien toiminta 1982. - Lintumies 3.1983 s. 116-127. LYL.
  • Lintuasemilta. - Lintumies 3.1990 s. 133-146. LYL.
  • Dolnik, V.R. & Payevsky, V.A. 1990: Rybatschi - lintuasema Itämeren etelärannalla. - Lintumies 3.1990 s. 129-132. LYL.
  • Hannila, Juhani, Harju, Terho, Hongell, Harri & Nyman, Christer 1984: Tankarin lintuaseman tutkimustoiminnasta. - Lintumies 4.1984 s. 168-172. LYL.
  • Harju, Terho 1974: Katsaus lintuasemien toimintaan 1971-73. - Lintumies 3-4.1974 s. 85-96. SLY.
  • Harju, Terho 1976: Katsaus lintuasemien toimintaan 1975. - Lintumies 3.1976. SLY.
  • Harju, Terho 1978: Katsaus lintuasemien toimintaan 1976. - Lintumies 4.1978 s. 114-120. LYL.
  • Hildén, Olavi 1974: Finnish bird stations, their activities and aims. - Ornis Fennica 51:10-35.
  • Hildén, Olavi 1974: Vaelluslintujen esiintyminen lintuasemilla 1971-73. - Lintumies 9:97-111.
  • Hildén, Olavi 1976: Vaelluslintujen esiintyminen lintuasemilla 1975. - Lintumies 2.1976 s. 33-40. SLY.
  • Hildén, Olavi & Nikander, Pekka J. 1987: Syksyn 1986 vaelluslinnut. - Lintumies 3.1987 s. 134-138. LYL.
  • Hildén, Olavi & Nikander, Pekka J. 1988: Syksyn 1987 vaelluslinnut. - Lintumies 2.1988 s. 80-85. LYL.
  • Kania, Wojciech 1976: 'Operation Baltic' - sen toiminta ja tavoitteet. - Lintumies 3.1976. SLY.
  • Nikander, Pekka J. 1984: Tiaisten vaelluksista Hangon lintuasemalla syksyinä 1979-1983. - Tringa 5.1984 s. 36-47.
  • Nikander, Pekka J. 1985: Lintuasemauutisia. - Lintumies 6.1985 s. 296-297. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1980: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 1.1980 s. 45-46. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1981: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 1.1981 s. 35. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1981: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 2.1981 s. 87. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1981: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 3.1981 s. 131. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1981: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 4.1981 s. 186. LYL.
  • Ojanen, Mikko 1982: Uutisia lintuasemilta. - Lintumies 1.1982 s. 45. LYL.
  • Pynnönen, Jyrki 1991: Rengastusasema Siilinjärvelle. - Lintumies 5.1991 s. 227. LYL.
  • Vähätalo, Anssi 1989: Ottenbyn lintuasema eli kuinka lintuaseman pitäisi toimia. - Lintumies 2.1989 s. 51-55. LYL.