Loistohippiäinen

Tässä artikkelissa aiomme tutkia eri näkökohtia, jotka liittyvät Loistohippiäinen:een, koska tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään ja sillä on merkittävä vaikutus useilla aloilla. Loistohippiäinen on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, tiedemiesten, poliittisten johtajien ja suuren yleisön huomion, koska se on tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Koko artikkelin aikana analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, joita Loistohippiäinen:een on omaksuttu, sekä sen vaikutusta niinkin erilaisilla aloilla kuin teknologia, talous, politiikka ja kulttuuri. Lisäksi tarkastelemme joitain haasteita ja mahdollisuuksia, joita Loistohippiäinen tarjoaa nykymaailmassa, tavoitteenamme tarjota panoraama ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Loistohippiäinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pyrstötiaiset Aegithalidae
Suku: Loistohippiäiset Leptopoecile
Laji: sophiae
Kaksiosainen nimi

Leptopoecile sophiae
(Severtsov, 1873)

Katso myös

  Loistohippiäinen Wikispeciesissä
  Loistohippiäinen Commonsissa

Loistohippiäinen (Leptopoecile sophiae) on pyrstötiaisten heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Loistohippiäinen on noin 11 cm pitkä ja sen höyhenpuku on pääosin sinertävän harmaa, alapuolelta sinisempi. Päälaki on punaruskea ja leveä silmäkulmajuova on valkoinen. Pyrstö on melko pitkä. Sukupuolet ovat erivärisiä.

Esiintyminen

Loistohippiäinen elää Keski-Aasiassa Pakistanista Kiinan Sichuanin maakuntaan. Sen elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä.

Elinympäristö

Lajin elinympäristöä ovat vuoristojen kataja- ja alppiruusupensaikot 2,5–5 kilometrin korkeudella puurajan yläpuolella. Talveksi loistohippiäiset laskeutuvat vuorten alarinteille.

Lisääntyminen

Loistohippiäisen soikea, lehdistä rakennetussa pesässä kulkuaukko on pesän katossa. Pesä on kiinnitetty alppiruusuihin keskimäärin 0,9 metrin korkeudelle. Laji on varhaisin pesijä Tiibetin ylängöillä yli neljän kilometrin korkeudella, sillä sen muninta alkaa jo huhtikuun alussa ja pesintää kestää heinäkuun lopulle. Naaras munii 4–6 munaa, keskimäärin 4,7. Haudonta kestää keskimäärin 20 päivää ja poikaset lähtevät pesästä 14–21 päivän ikäisinä (keskiarvo 17,5 päivää). Laji on enimmäkseen yksiavioinen ja molemmat emot huolehtivat jälkeläisten hyvinvoinnista.[2]

Ravinto

Loistohippiäinen syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Leptopoecile sophiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Breeding Biology of the White-Browed Tit-Warbler (Leptopoecile sophiae) in Alpine Shrubs, Southern Tibet (The Condor 111. 182–188. 2009.)