Martti Jaatinen

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Martti Jaatinen, joka on viime aikoina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Martti Jaatinen on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua sen vaikutuksista. Tämän analyysin aikana tarkastellaan Martti Jaatinen:n eri näkökulmia sekä sen mahdollisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kokonaisvaltaisen näkemyksen Martti Jaatinen:stä ja sen vaikutuksesta eri alueilla, jotta lukijalle saataisiin kattavampi käsitys tästä aiheesta.

Tämä artikkeli kertoo arkkitehti Martti Olavi Jaatisesta. Muita Martti Jaatisia on lueteltu täsmennyssivulla.
Oulun kaupunginkirjasto joulukuussa 2006.

Martti Olavi Jaatinen (25. heinäkuuta 1928 Sortavalan maalaiskunta[1] – 19. helmikuuta 2008 Espoo) oli suomalainen arkkitehti.

Jaatisen perhe muutti sotien päätyttyä Ouluun. Martti Jaatinen valmistui arkkitehdiksi Teknillisen korkeakoulusta 1954. Jo opiskeluaikana hän oli Viljo Revellin toimiston palveluksessa. Hän työskenteli Suomen rakennustaiteen museon näyttelykomissaarina vuosina 1958–1962 ja näyttelyosaston päällikkönä 1964–1965. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorina hän oli 1967–1991. Hän on suunnitellut puolisonsa Marjatta Jaatisen kanssa muun muassa Oulun monumentaalikeskustan asemakaavan, ja sen rakennuksista toteutettiin kaupunginteatteri ja pääkirjasto. Muita yhteisiä suunnittelutöitä ovat muodoltaan perinteisestä kirkkoarkkitehtuurista poikkeava, telttamainen Kannelmäen kirkko Helsingissä, Turun Kupittaan urheiluhalli sekä Tampereen Työväen Teatteri. Jaatisten tyylille oli ominaista rakenteen aitous.

Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelemia rakennuksia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kuka kukin on 1994, Otava 1994
  2. ↑ a b Filppa, Harri: Remarkable architectural sights in Oulu Pohjois-Suomen arkkitehdit SAFA. Arkistoitu 24.3.2010. Viitattu 15.11.2007.
  3. ↑ Hämeenpuisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla