Nykyään Merileijonat on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Yhä globalisoituvassa ja verkostoituvassa maailmassa Merileijonat:stä on tullut monenlaisia ihmisiä kiinnostava aihe. Ammattilaisista ja tutkijoista suureen yleisöön kiinnostus Merileijonat:tä kohtaan on lisääntynyt ja sen merkitys on näkynyt arjen eri alueilla. Olipa kyseessä työpaikka, sosiaalinen, teknologia- tai kulttuuriala, Merileijonat on merkittävästi vaikuttanut siihen, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan ja ymmärrämme sitä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Merileijonat:n merkitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskunnassa.
Merileijonat | |
---|---|
Tasmanianmerileijona (Neophoca cinerea) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Korvahylkeet Otariidae |
(luokittelematon): |
Merileijonat Otariinae Gray, 1825 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Merileijonat (Otariinae) on korvahylkeiden (Otariidae) heimoon kuuluva lajiryhmä, jota on perinteisesti pidetty alaheimona. Korvahylkeiden jako kahteen alaheimoon, merileijoniin ja merikarhuihin eli turkishylkeisiin (Arctocephalinae), on kuitenkin osoittautunut epäluonnolliseksi, eikä sitä nyttemmin yleensä käytetä.[1] Merileijonat erottaa merikarhuista jälkimmäisille tyypillisen tiiviin pohjaturkin puuttuminen.
Merileijoniin luettiin viisi sukua ja 5–7 lajia, joista yksi on hiljanmilloin? kuollut sukupuuttoon. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut merileijona-termin hylkäämistä myös lajinimistä – ryhmään kuuluvat lajit olisivat ”isohylkeitä” ja ”tyynenmeren”- ja ”australianhylkeitä”.[2] ”Isohylkeet”-nimeä tosin ehdotetaan myös varsinaisten hylkeiden (Phocidae) heimoon kuuluville merinorsuille.[3]