Tässä artikkelissa keskitymme aiheeseen Mirjam Helin, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri piireissä ja aloilla. Vuosikymmenten ajan Mirjam Helin on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, ja sen merkitys kasvaa edelleen. Ajan mittaan Mirjam Helin on vaikuttanut ihmisiin, yhteiskuntiin ja yhteisöihin eri tavoin ja synnyttänyt loputtomasti mielipiteitä, kantoja ja lähestymistapoja. Tällä kertaa perehdymme Mirjam Helin:n oleellisiin, kiistanalaisimpiin ja merkittävimpiin puoliin, jotta voimme syventää sen merkitystä ja ymmärtää sen vaikutusta eri yhteyksissä.
Mirjam Helin (o.s. Rokkanen; 29. maaliskuuta 1911 Pietari – 22. joulukuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja, Sibelius-Akatemian opettaja ja mesenaatti.[1]
Helin opiskeli laulua muun muassa Roomassa, Wienissä ja Pariisissa. Hänen isänsä, Pohjoismainen Sähkö Oy:n perustaja ja äänilevytuottaja Oskar Rokkanen (1882–1973) halusi tyttärensä opiskelevan insinööriksi tai ekonomiksi ja vastusti jyrkästi oopperalaulajan uraa. Hänen tuleva aviopuolisonsa, varatuomari Hans Helin (1907–1973) oli appensa kanssa samaa mieltä.[2] Hän uhkasi purkaa kihlauksen, jos morsian ryhtyisi oopperalaulajaksi. Niinpä Mirjam Helinistä tuli laulunopettaja. Hän piti kuitenkin ensikonserttinsa 1938, suoritti lauludiplomin 1941 ja teki toistakymmentä levytystä, muutamat niistä salanimellä Anja Sini. Hänen tunnetuin levytyksensä on Kalervo Hämäläisen säveltämä ja sanoittama "Lapin äidin kehtolaulu" (1949).
Helin toimi Lahden musiikkiopistossa (nykyinen Lahden konservatorio) ja Sibelius-Akatemiassa laulupedagogina.[2]
Helin antoi 70-vuotispäivänsä kunniaksi 1981 Suomen Kulttuurirahastolle suuren lahjoituksen, josta muodostettiin Mirjam ja Hans Helin -nimikkorahasto. Näillä varoilla perustettiin vuonna 1984 Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu, joka järjestetään viiden vuoden välein.