Münchenin neuvostotasavalta

Nykyään Münchenin neuvostotasavalta on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen monissa ihmisissä ympäri maailmaa. Münchenin neuvostotasavalta on synnyttänyt jatkuvaa vuoropuhelua ja keskustelua sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Münchenin neuvostotasavalta:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Münchenin neuvostotasavalta:llä on historiastaan ​​potentiaaliseen tulevaisuuteensa valta muuttaa tapaa, jolla näemme ympäröivän maailman. Syvällisen analyysin avulla toivomme saavamme selkeämmän kuvan Münchenin neuvostotasavalta:stä ja sen merkityksestä nykyään.

Münchenin neuvostotasavalta
Baijerin neuvostotasavalta
Münchner Räterepublik
Bayerische Räterepublik
6.4.1919–3.5.1919

Münchenin neuvostotasavallan valtaama alue (punaisella) muussa Weimarin tasavallassa (beigellä).
Münchenin neuvostotasavallan valtaama alue (punaisella) muussa Weimarin tasavallassa (beigellä).

Valtiomuoto tunnustamaton valtio
Pääkaupunki München
Historia
– perustettiin 6. huhtikuuta 1919
– lakkautettiin 3. toukokuuta 1919
Valuutta Saksan paperimarkka
Tunnuslause Proletarier aller Länder, vereinigt Euch!
Kansallislaulu Die Internationale
Edeltäjä  Weimarin tasavalta
Seuraaja  Weimarin tasavalta

Münchenin neuvostotasavalta (saks. Münchner Räterepublik) eli Baijerin neuvostotasavalta (saks. Bayerische Räterepublik) tarkoittaa lyhytaikaista Münchenin kommunistista hallintoa, joka kukistettiin verisesti 3. toukokuuta 1919. Tapahtumat saivat alkunsa, kun kommunistinen kaupunginkomendantti, entinen merisotilas Rudolf Eglhofer, ammutti kahdeksan äärioikeistolaista. Ampujina olivat paikalliset punakaartilaiset, ja teloitetut olivat oikeistolaisen Thule-seuran jäseniä. Seurauksena hallituksen joukot, joita komensi puolustusministeri Gustav Noske, rynnäköivät kaupunkiin. Puhjenneissa katutaisteluissa käytettiin liekinheittimiä ja panssarivaunuja. Taisteluissa sai surmansa yli tuhat ihmistä.

Katso myös

Lähteet

  • Vuosisatamme kronikka, s. 254. Gummerus, 1987.

Aiheesta muualla