Nadat
Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme Nadat:tä perusteellisesti. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja merkitykseen eri yhteyksissä. Käsittelemme sen tärkeimpiä näkökohtia ja keskustelemme sen vaikutuksesta eri alueilla tarjoamalla kattavan ja täydellisen näkemyksen sen todellisen merkityksen ymmärtämiseksi. Nadat on jännittävä aihe, joka herättää suurta mielenkiintoa, joten omistaudumme sen mysteerien selvittämiseen ja uusien näkökulmien tarjoamiseen, jotka rikastavat tietämystämme tästä kiehtovasta aiheesta. Valmistaudu jännittävälle matkalle Nadat:n läpi!
| Nadat | |
|---|---|
 Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja punanata (Festuca rubra) oikealla. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: |
Nadat Festuca L. |
| Katso myös | |
Nadat eli pikkunadat (Festuca) on heinäkasvisuku, johon kuuluu monivuotisia lajeja. Niiden tähkylät ovat 3–10-kukkaisia ja liereäselkäisiä.[1]
Nadat on aiemmin jaettu myös kahdeksi suvuksi: isonadat (Schedonorus) ja pikkunadat (Festuca s.str.). Suomessa esiintyvistä lajeista isonatoihin ovat kuuluneet nurminata, ruokonata ja lehtonata[2], jotka on sittemmin siirretty edelleen raiheiniin (Lolium)[3].
Nadat myös risteytyvät sukurajan yli raiheinien kanssa. Risteymäsuku on rainadat (× Festulolium).[4]
Lajeja
Suomessa kasvavat lajit ja alalajit
Suomessa on kasvanut kaksitoista natalajia[1][5]. Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvistä heinälajeista neljä häntänatojen (Vulpia) lajia yhdistetään pikkunatoihin ja kolme aiempaa natalajia on siirretty raiheiniin (Lolium).[6][7]
- hapsinata eli hapsilampaannata (Festuca filiformis, aiemmin F. tenuifolia)
- hietikkonata (Festuca beckeri, syn. F. polesica)
- hiirenhäntänata (Festuca myuros, syn. Vulpia myuros)
- itunata (Festuca vivipara)
- jäykkänata (Festuca trachyphylla, aiemmin F. brevipila tai F. stricta subsp. trachyphylla)
- ketunhäntänata (Festuca alopecuros, syn. Vulpia alopecuros)
- lampaannata (Festuca ovina)
- lehtonata (Festuca gigantea) → lehtoraiheinä (Lolium giganteum) raiheinien suvussa
- nurminata (Festuca pratensis) → nurmiraiheinä (Lolium pratense)
- punanata (Festuca rubra)
- pohjanpunanata (Festuca rubra subsp. arctica), sisältää tunturinadan (F. richardsonii) ja meripunanadan (subsp. arenaria)
- niittypunanata (Festuca rubra subsp. rubra), sisältää mätäspunanadan (subsp. juncea)
- oravanhäntänata (Festuca bromoides, syn. Vulpia bromoides)
- polvihäntänata (Festuca geniculata, syn. Vulpia geniculata)
- puistonata (Festuca nigrescens)
- roimanata eli isopunanata (Festuca heteromalla, aiemmin F. diffusa)
- ruokonata (Festuca arundinacea, aiemmin F. elatior) → ruokoraiheinä (Lolium arundinaceum)
- varjonata (Festuca heterophylla)
Tunturinataa (Festuca richardsonii) on aikaisemmin pidetty omana lajinaan, mutta se on sisällytetty pohjanpunanataan.[8][1]
Muita lajeja
Muualla kasvavia natalajeja ja -alalajeja:
- etiopiannata (Festuca abyssinica)
- kanariannata (Festuca agustinii)
- metsänata (Festuca altissima)
- hiusnata (Festuca amethystina)
- baffininnata (Festuca baffinensis)
- tundranata (Festuca brachyphylla)
- alppinata (Festuca cinerealaji)
- roikkunata (Festuca donax)
- karhunnata (Festuca gautieri)
- sininata (Festuca glauca)
- napanata (Festuca hyperborea)
- azoriennata (Festuca jubata)
- atlasnata (Festuca mairei)
- dyynihäntänata (Festuca membranacea, syn. Vulpia membranacea)
- sirohäntänata (Festuca muralis, syn. Vulpia muralis)
- kallionata (Festuca petraea)
- keniannata (Festuca pilgeri)
- timanttinata (Festuca rubicola)
- öölanninpunanata (Festuca rubra subsp. oelandica)
- sojonata (Festuca stricta)
- etelännata (Festuca trichophylla)
- kääpiönata (Festuca valesiaca)
Lähteet
- ↑ a b c Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0
- ↑ Kasviatlas 2018: Isonadat (Schedonorus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Laji.fi: Raiheinät (Lolium) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.10.2023.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Pikkunadat (Festuca) Laji.fi. 2023. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1–2. 2020 & 2021.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H., 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.