Nestori Valavaara

Nykyään Nestori Valavaara on aihe, joka on edelleen ajankohtainen ja kiinnostaa laajaa yleisöä. Nestori Valavaara on edelleen jatkuvan keskustelun ja tutkimuksen aiheena yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Alkuperäistään nykypäivään Nestori Valavaara on ollut virstanpylväs ihmiselämän eri osa-alueilla, ja sen merkitys on edelleen kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme Nestori Valavaara:n monia puolia ja sen vaikutuksia eri alueilla. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava katsaus tähän merkittävään aiheeseen.

Nestori Valavaara
Nestori Valavaara vuonna 1907.
Nestori Valavaara vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–3.4.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Viipurin itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt2. elokuuta 1875
Laitila
Kuollut26. syyskuuta 1946 (71 vuotta)
Turku
Ammatti toimittaja, piirisihteeri

Johan Nestor (Nestori) Valavaara (vuoteen 1906 Wallenius, 2. elokuuta 1875 Laitila − 26. syyskuuta 1946 Turku) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustaja vuosina 1907–1917.[1] Valavaaran poliittinen ura päättyi jo 1915 hänen syyllistyttyään erilaisiin kavalluksiin ja väärinkäytöksiin.

Elämä

Laitilan Kodisjoella syntyneen Nestori Valavaaran vanhemmat olivat mäkitupalainen Kustaa Wallenius (1846-1917) ja Maria Jokela (1849-1912). 1890-luvun vaihteessa hän lähti Turkuun suutarinkisälliksi ja oli myöhemmin myös merimiehenä.[1] Valavaara kuului Turun työväenyhdistyksen suutarien ammattiosastoon, jonka edustajana hän osallistui heinäkuussa 1899 pidettyyn Suomen Työväenpuolueen perustavaan kokoukseen.[2] Puolisonsa kuoltua vuonna 1902 Valavaara muutti Vaasaan, jossa hän piti kansankeittiötä ja vaikutti Vaasan työväenyhdistyksen johtokunnassa. Valavaaralta evättiin lupa julkaista Pohjolan Työmies -nimistä sanomalehteä sekä takavarikoitua pamflettia Mietteitä työväenkysymyksestä.[3][4][5][6]

Vuonna 1904 Valavaara valittiin sosialidemokraattisen puolueen kiertäväksi puhujaksi Viipurin läänin itäiseen vaalipiiriin. Hänestä tuli nopeasti Viipurin työväenliikkeen johtohahmoja yhdessä K. A. Leinon ja Mimmi Kontulaisen kanssa. Valavaara organisoi myös työläisaktivistien toimintaa ja suurlakon jälkeen hänet valittiin Karjalan Kansan Mahti -järjestön keskustoimikuntaan.[7][8] Vuosina 1906-1908 Valavaara työskenteli Viipurissa ilmestyneen Työ-lehden toimittajana ja 1908–1916 sosialidemokraattisen puolueen piirisihteerinä Antreassa. Valavaara valittiin kansanedustajaksi maaliskuussa 1907 pidetyissä Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Hän uusi paikkansa viisissä seuraavissa vaaleissa.[1]

Marraskuussa 1915 Valavaara pidätettiin hänen kavallettuaan tuhansia markkoja vaalipiirin sosialidemokraattisille yhdistyksille kuuluneita varoja.[9] Kavallukset olivat alkaneet keväällä, kun piiritoimikunnan rahastonhoitaja lähti töihin Helsinkiin ja varainhoito uskottiin piirisihteerinä toimineelle Valavaaralle.[10] Kohteina oli sosialidemokraattisen piiritoimikunnan ohella paikallisia työväenyhdistyksiä sekä Suomen työläisliitto, jonka asiamiehenä hän oli toiminut.[11] Valavaara sai kavalluksista ja velkakirjojen väärennöksistä useita tuomioita eri puolilla Viipurin lääniä ja marraskuussa 1916 Helsingin raastuvanoikeus yhdisti hänelle langetetut tuomiot viiden vuoden kuritushuonerangaistukseksi.[12]

Myöhemmin 1920-luvulla Valavaara toimi asioitsijana Viipurissa ja omisti viimeisinä vuosinaan Turussa toimineen kenkäkaupan, jota hän piti kuolemaansa saakka.[1][13] Valavaara kuoli 71-vuotiaana syyskuussa 1946. Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.[14]

Perhe

Nestori Valavaaran ensimmäinen puoliso oli Johanna Vilhelmiina Forsman (k. 1902), jonka kanssa hän avioitui Turussa vuonna 1900.[15] Johanna Vilhelmiinan kuoltua Valavaara avioitui Tammelasta kotoisin olleen Hulda Maria Palinin (1884-1968) kanssa Helsingissä vuonna 1903.[16] Pariskunnalla oli kolme poikaa.[17]

Valavaaralla oli kymmenen sisarusta. Yksi hänen veljistään oli sosialidemokraattien kansanedustaja Iisakki Valavaara. Toinen veli Hjalmar Emil (s. 1889) kuoli sisällissodan jälkeen Tammisaaren vankileirillä. Teollisuusneuvos Veikko Valavaara oli heidän veljenpoikansa.[17]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Nestori Valavaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.8.2008.
  2. ↑ Mäkelä, A. B.: Edustajakokous Turussa. Työmies, 18.7.1899, nro 163, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  3. ↑ Vasa arbetarförening. Arbetaren, 17.1.1903, nro 3, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022. (ruotsiksi)
  4. ↑ Tampereelta ja lähiseudulta : Painoasioita. Tampereen Uutiset, 21.04.1903, nro 74, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  5. ↑ 30-vuotta työväen sanomalehtitoimintaa Pohjanmaalla. Pohjanmaan Kansa, 30.4.1936, nro 48 B, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  6. ↑ ”Suomen Sosialidemokratisen puolueen kansanedustajat vuosina 1907–1909”, Punanen viesti : Sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1907, s. 17. Helsinki: Sosialistinen Aikakauslehti, 1907. Kansalliskirjasto.
  7. ↑ Kujala, Antti: ”Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907”, Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939, s. 111, 124. Helsinki: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2019. ISBN 978-952-69280-2-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
  8. ↑ Suurlakko v. 1905 Räisälässä Räisälä - historia ja perinteet. Räisäläisten Säätiö. Viitattu 3.11.2022.
  9. ↑ Piirisihteeri Nestori Valavaara pidätetty. Kansan Lehti, 18.11.1915, nro 268, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  10. ↑ Nestori Valavaaran kavallukset. Kansan Lehti, 19.11.1915, nro 269, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  11. ↑ Nestori Valavaaran juttu. Uusi Suometar, 27.2.1916, nro 56, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  12. ↑ Oikeus ja poliisi : Valavaara tuomittu lopullisesti Helsingissä. Kansan Lehti, 2.11.1916, nro 254, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  13. ↑ Asianajajia Viipurissa : Nestori Walavaara. Kansan Työ, 27.11.1920, nro 276, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  14. ↑ Valavaara, Johan Nestor Hautakartta. 2022. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 3.11.2022.
  15. ↑ Ilmoituksia Turun suomalais-ruotsalaisen seurakunnan pastorinkansliasta. Turun Lehti, 2.10.1900, nro 116, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  16. ↑ Kirkollisia ilmoituksia. Uusi Suometar, 22.12.1903, nro 297, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.11.2022.
  17. ↑ a b Johan Nestor Valavaara (e. Wallenius) 28.4.2022. Geni. Viitattu 3.11.2022.
Sosialidemokraattien kansanedustajat