Nykymaailmassa Oi Herra, korkein valtiaamme:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Oi Herra, korkein valtiaamme on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tämä ilmiö on herättänyt laajaa keskustelua ja analyyseja eri aloilla, mikä on johtanut lukuisiin artikkeleihin, joissa pyritään tutkimaan ja selittämään sen monia puolia. Tässä mielessä Oi Herra, korkein valtiaamme-aiheen käsittelemisen tärkeys piilee sen kyvyssä herättää pohdintoja, herättää kysymyksiä ja saada aikaan parempaa ymmärrystä sen merkityksestä nykyään.
| Oi Herra, korkein valtiaamme | |
|---|---|
| säveltäjä | Dmitri Bortnjanski 1800-luvun alussa |
| suomentaja | Alfred Brynolf Roos 1868, uudistettu 1938 virsikirjauudistuksessa |
| virsikirjan numero | 579 |
| virsikirjaan | 1886 |
Oi Herra, korkein valtiaamme (tunnetaan myös nimillä Oi herra siunaa Suomen kansaa ja Vanha isänmaan virsi) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1986 käyttöönottaman virsikirjan virsi numero 579.[1] Virren sävelmän on säveltänyt Dmitri Bortnjanski 1800-luvun alussa. Sävelmä otettiin käyttöön Preussin armeijassa vuonna 1813 annetulla kuninkaan määräyksellä iltasoiton yhteydessä esitettävänä iltarukouksena. Se painettiin Saksassa vuonna 1822 ilmestyneeseen sotilaslaulukirjaan, minkä jälkeen se levisi pian vastaavaan käyttöön myös Suomeen.[2] Virren suomenkieliset sanat on kirjoittanut Alfred Brynolf Roos vuonna 1868. Virsi tuli ensimmäistä kertaa virsikirjaan vuonna 1886. Samalla sävelellä lauletaan myös virsi 369 ”Nyt päivä laskee, pilvi peittää”.[1] Virttä suositellaan laulettavaksi Suomen itsenäisyyspäivänä.[3]
Virsi otettiin alun perin virsikirjaan vuonna 1886 valtiopäivien avajaisvirtenä ja alkoi sanoilla ”O Herra, siunaa ruhtinaamme”, millä viitattiin Suomen silloiseen suurruhtinaaseen eli Venäjän keisariin. Alkuperäisessä muodossaan virren ensimmäisessä säkeistössä pyydettiin siunasta myös Suomen säädyille:
Sen jälkeen kun vuonna 1906 säätyvaltiopäivien tilalle tuli eduskunta, ja varsinkaan sen jälkeen kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi, virren ensimmäistä säkeistöä alkuperäisessä muodossaan ei enää laulettu. Vuoden 1938 virsikirjauudistuksessa säkeistö muotoiltiin uudestaan siten, että sana ruhtinas korvattiin ilmauksella ”päämies maamme”, ja virteen lisättiin maininta Suomen heimosta, eli sukukansoista.
Ruotsin kirkko sai vuonna 1898 uuden suomenkielisen virsikirjan Ruotsin kirkon suomenkielinen Wirsikirja. Sen virret olivat samat kuin Suomen luterilaisen kirkon vuoden 1886 virsikirjan virret. Tämän virren kohdalla tekstiin oli tehty muutama muutos, jotta se soveltui laulettavaksi Ruotsissa. Sana ”ruhtinas” korvattiin sanalla ”kuningas” ja "Suomen kansa/maa" sanoilla ”Ruotsin kansa/maa”. Siten virsi alkoi ”Oi Herra, siunaa kuninkaamme”, toinen säkeistö ”Oi Herra, siunaa Ruotsin kansa” ja kolmas säkeistö ”Oi Herra, siunaa Ruotsin maamme”.[4]
Virren sävelmällä alun perin esitetty ortodoksinen teksti, jonka on suomentanut Sergei Okulov[5], alkaa sanoilla ”Ken kielin voisi kuvaella”.[1]