Tässä artikkelissa tutkimme Outapaju:n kiehtovaa maailmaa. Outapaju on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri alueilla sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Kautta historian Outapaju on ollut inspiraation, pohdiskelun ja keskustelun lähde, ja se on vaikuttanut merkittävästi siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Outapaju:n monia puolia sen juurista sen nykyiseen kehitykseen tarjoamalla täydellisen ja rikastuttavan käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta. Liity kanssamme tälle Outapaju:n löytämisen ja oppimisen matkalle!
Outapaju | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
Suku: | Pajut Salix |
Laji: | Mustuvapaju myrsinifolia |
Alalaji: |
borealis (Fr.) Hyl. |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Oudanmustuvapaju eli outapaju (Salix myrsinifolia subsp. borealis, syn. Salix borealis) on mustuvapajun (Salix myrsinifolia) pohjoinen alalaji.
Outapaju kasvaa mustuvapajun nimialalajia etelänmustuvapajua (subsp. myrsinifolia) useammin puumaiseksi, 4–8 metriä korkeaksi. Sen haarat ovat karvaisia, vuosikasvaimet ja silmut ovat pitkäkarvaisia. Lehtien lapa on 6–7 senttimetriä pitkä ja soikea. Lehdet ovat sekä ylä- että alapinnalta karvaisia. Alalaji kukkii vasta lehtien puhjettua.
Outapaju on yksi kolmesta mustuvapajun Suomessa kasvavasta alalajista. Se kasvaa yleisenä aivan pohjoisimmassa Lapissa ja harvinaisena paikoin etelämpänä Pohjois-Suomessa. Sen kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset metsät ja rehevät korvet. Enontekiön ja Utsjoen tunturilehdoissa ja rehevissä tunturikoivikoissa outapajua tavataan usein puuna pääpuulajin tunturikoivun lisäksi.[1]