Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Pajukasvit:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen nykyisiä sovelluksia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Pajukasvit on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta vuosien varrella, ja sen merkitys kasvaa edelleen. Näillä linjoilla uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja pohdimme sen roolia tulevaisuudessa. Olkaamme valmiit lähtemään tutkimus- ja pohdiskelumatkalle Pajukasvit:stä.
Pajukasvit | |
---|---|
![]() Halava eli viitahalava (Salix pentandra) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: |
Pajukasvit Salicaceae[1] Mirb. |
Katso myös | |
Pajukasvit (Salicaceae) on aitokaksisirkkaisten kasvien heimo, johon kuuluu 2000-luvun käsityksen mukaan 54 sukua.[1] Suomessa suvuista esiintyy luonnonvaraisina lajeja vain kahdesta suvusta: poppelit ja haavat (Populus) sekä pajut (Salix).
Vielä 1900-luvun lopulla käytetty Cronquistin luokittelu antoi pajukasveille oman lahkonimen Salicales. Lahkossa oli vain yksi heimo ja siinä kolme sukua Populus, Salix ja Chosenia (Chosenia Nakai). Uudemmat, 2000-luvun alussa Angiosperm Phylogeny Group -tutkimusryhmän tekemät geneettiset vertailut ovat mullistaneet käsityksen eri pajukasvien lähisukulaisista. Pajukasvit luetaan nyt lahkoon Malpighiales, jossa on yhteensä 38 heimoa, 716 sukua ja 15935 lajia. Pajukasvien heimoon liitetyt uudet suvut olivat Cronquistin vanhassa luokituksessa heimoissa Bembiciaceae, Caseariaceae, Flacourtiaceae, Homaliaceae, Poliothyrsidaceae, Prockiaceae, Samydaceae ja Scyphostegiaceae.
Monia pajukasveja kasvatetaan koristepuina ja -pensaina. Niitä käytetään myös biomassan tuotantoon, eroosion torjuntaan sekä korien ja vastaavien punostöiden materiaalina.[2]