Muinaisista ajoista lähtien Pelomedusidae on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena. Sen vaikutus on ylittänyt kaikki kulttuuriset, maantieteelliset ja ajalliset esteet jättäen lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Pelomedusidae on ollut ihailun, analyysin ja mietiskelyn kohteena menneisyyden syrjäisimmistä ulottuvuuksista välittömään nykyhetkeen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pelomedusidae:n monia puolia ja paljastamme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Seuraavilla sivuilla lähdemme kiehtovalle matkalle historian, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan läpi etsimään täydellisempää ja rikastuttavampaa ymmärrystä Pelomedusidae:stä.
Pelomedusidae | |
---|---|
![]() Pelusios sinuatus |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
Alalahko: | Sivutaivuttajat Pleurodira |
Yläheimo: | Pelomedusoides |
Heimo: |
Pelomedusidae Cope, 1868 |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Pelomedusidae on sivutaivuttajien alalahkoon kuuluva kilpikonnaheimo. Siihen luetaan 27 lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun[1]. Aiemmin Pelomedusidae sisälsi myös Podocnemidae-heimon, jolloin se jaettiin kahteen alaheimoon, Pelomedusinae sekä Podocneminae. Tätä laajempaa heimoa kutsuttiin nimellä arraukilpikonnat, mutta nykyään tätä nimeä käytetään Podocnemidae-heimosta, johon varsinainen arraukilpikonna (Podocnemis expansa) kuuluu.
Pelomedusidae-heimon kilpikonnia tavataan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Madagaskarilla ja Seychelleillä. Lajit ovat keskikokoisia, ja niiden kilven pituus vaihtelee 12 sentistä 30 senttiin.[2]