Pierre de Fermat

Tässä artikkelissa tutkimme Pierre de Fermat:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Pierre de Fermat on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan historiassa. Vuosien mittaan se on herättänyt keskustelua, inspiroinut teknologista kehitystä ja ollut lukemattomien tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tämän artikkelin avulla löydämme eri näkökohtia, jotka tekevät Pierre de Fermat:stä niin tärkeän aiheen ja ansaitsevat syvällisen tutkimisen.

Pierre de Fermat
Henkilötiedot
Syntynyt17. elokuuta 1601
Beaumont-de-Lomagne, Ranska
Kuollut12. tammikuuta 1665 (63 vuotta)
Castres, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Koulutus ja ura
Tutkimusalue matematiikka
Tunnetut työt Fermat’n suuri lause

Pierre de Fermat (17. elokuuta 1601 Beaumont-de-Lomagne – 12. tammikuuta 1665 Castres)[1] oli ranskalainen lakimies ja matemaatikko. Häntä on joskus kutsuttu lukuteorian isäksi.[2] Hän teki myös huomattavia tutkimuksia analyyttisen geometrian ja todennäköisyyslaskennan saralla.

Elämä

Fermat syntyi vuonna 1601 varakkaaseen ranskalaiseen perheeseen[3] ja hänet nimettiin setänsä mukaan[4]. Hänen isänsä Dominique Fermat oli nahkakauppias ja Beaumont-de-Lomagnen toinen konsuli ja äitinsä Claire de Long oli nimekkään perheen tytär. Lisäksi Fermat’lla oli kaksi sisarta ja veli.[4] Koulun Fermat kävi osittain kotiopetuksessa, osittain fransiskaanien koulussa.

Vuonna 1631 Fermat suoritti siviililakiin liittyvän tutkinnon Orléansin yliopistossa. Hän työskenteli lakimiehenä paikallisparlamentissa Toulousessa, ja valtuutetuksi hänet valittiin vuonna 1634. Samoihin aikoihin hän avioitui ja sai myöhemmin lapsia. Fermat hallitsi kreikkaa, latinaa ja aikansa eurooppalaisia kieliä sekä tutki matematiikkaa.[5] Fermat kuoli Castresissa vuonna 1665.

Fermat’n suuri lause

Fermat tunnetaan parhaiten väitteestä, jota sanotaan Fermat’n suureksi lauseeksi: ”Ei ole olemassa positiivisia kokonaislukuja a, b ja c, jotka toteuttaisivat yhtälön , kun a, b ja c ovat erisuuria ja n on luonnollinen luku ja suurempi kuin 2.”[6] Fermat kirjoitti lauseen Diofantoksen Arithmetican sivun reunaan ja väitti keksineensä esittämälleen lauseelle todistuksen mutta jättäneensä sen kirjoittamatta, ”koska se on liian pitkä sopiakseen tähän marginaaliin”.[7] Väitteen todistaminen piinasi matemaatikkoja noin 350 vuoden ajan, kunnes Andrew Wiles todisti sen oikeaksi vuonna 1995. Wilesin todistus oli 150 sivua pitkä ja hyödynsi vasta 1900-luvun loppupuolella löydettyjä matematiikan haaroja. Tämän takia nykyään uskotaan, ettei Fermat ollut voinut löytää lauseelleen ainakaan pitävää todistusta.

Lähteet

  1. ↑ Pierre de Fermat. (englanniksi)
  2. ↑ Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II, s. 489–501. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6
  3. ↑ Hilton, Peter John & Holton, Derek Allan & Pedersen, Jean: Mathematical vistas: from a room with many windows, s. 27. Springer, 2002. ISBN 9780387950648 Google Books. (englanniksi)
  4. ↑ a b Mahoney, Michael Sean: The mathematical career of Pierre de Fermat, 1601–1665, 2. edition, s. 15. Princeton University Press, 1994. ISBN 9780691036663 Google Books. (englanniksi)
  5. ↑ Heyde, C. C. & Seneta, Eugene: Statisticians of the centuries, s. 11. Springer, 2001. ISBN 9780387953298 Google Books. (englanniksi)
  6. ↑ 13 lectures on Fermat's last theorem, s. 2. Springer, 1979. ISBN 9780387904320 Google Books. (englanniksi)
  7. ↑ Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 100–101. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre de Fermat.