Pikkukorppikotka

Tässä artikkelissa analysoimme Pikkukorppikotka:n roolia nyky-yhteiskunnassa ja tutkimme sen vaikutusta arkielämän eri osa-alueisiin. Pikkukorppikotka:stä julkisuuden henkilönä hänen vaikutuksiinsa sellaisiin aiheisiin kuin teknologia, taloustiede ja populaarikulttuuri, tutkimme hänen merkitystään erilaisissa yhteyksissä. Tutkimme myös, kuinka Pikkukorppikotka on kehittynyt ajan myötä ja kuinka sen läsnäolo on edelleen merkittävää. Tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Pikkukorppikotka:n roolia nykymaailmassa ja sen merkitystä yksilöllisissä ja kollektiivisissa kokemuksissa.

Pikkukorppikotka
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Neophron
Laji: percnopterus
Kaksiosainen nimi

Neophron percnopterus
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • N. p. ginginianus
  • N. p. majorensis
  • N. p. percnopterus
Katso myös

  Pikkukorppikotka Wikispeciesissä
  Pikkukorppikotka Commonsissa

Neophron percnopterus

Pikkukorppikotka (Neophron percnopterus) on haukkoihin (Accipitridae) kuuluva lintu, joka on sukunsa Neophron ainut laji. Kaatopaikoilla syötävää etsivä pikkukorppikotka on tavallinen näky etelän maiden asutuskeskusten liepeillä.

Pikkukorppikotkakanta on vähentynyt huomattavan nopeasti. Intiassa diklofenaakkimyrkytys on pienentänyt populaatioita merkittävästi ja Euroopassa lajin kannasta on hävinnyt yli puolet viimeisen kolmen sukupolven aikana. Maailman populaatio on kooltaan 30 000–40 000 lisääntymisikäistä yksilöä. Pikkukorppikotka luokitellaankin nykyään erittäin uhanalaiseksi.[1]

Koko ja ulkonäkö

Pikkukorppikotkan ruumis on pääosin valkea, mutta siipisulat ovat mustat. Solakkaa päätä reunustaa tuuhea höyhenröyhelö. Naama on keltainen ja höyhenetön ja nokka on keltainen, mutta tummakärkinen. Jalat pitkät, harmaanvalkeat, ruusunpunaiset tai vaaleankeltaiset. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Levinneisyys

Laji elää Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Intiassa sekä Afrikassa Sahelin alueella ja paikoin mantereen pohjoisosissa. Suomessa pikkukorppikotka on tavattu toistaiseksi seitsemän kertaa.[2]

Elinympäristö

Vuoristoalueet, rannat, kalliot, aavikoiden reunamat, ruohomaat ja asutut seudut.

Lisääntyminen

Sukukypsä 4–5 vuoden iässä. Risuista rakennettu pesä on kalliojyrkänteellä tai ulkonemalla, joskus rakennuksessa tai puussa. Naaras munii tavallisesti 2 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 42 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka ovat lentokykyisiä 70–90 päivän ikäisinä.

Ravinto

Haaskat, pienet eläimet, linnunmunat, hyönteiset ja eloperäinen jäte.

Lähteet

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.

Viitteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Neophron percnopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Puutio, Tuomo 1975: Pikkukorppikotka Neophron percnopterus*, Suomelle uusi lintulaji. – Lintumies 3.1975 s. 105. SLY.
  • Pikkukorppikotka Lintukuva-verkkopalvelussa