Tämä artikkeli käsittelee aihetta Podgorica, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Podgorica on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja jopa tavallisten kansalaisten huomion merkityksellisyytensä ja jokapäiväisen elämän eri osa-alueiden vaikutuksensa vuoksi. Vuosien varrella Podgorica on ollut analyysin, keskustelun ja pohdinnan kohteena, mikä on synnyttänyt erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia tästä aiheesta. Tässä mielessä on erittäin tärkeää syventää Podgorica:n tuntemusta ja ymmärrystä, jotta voidaan rikastuttaa keskustelua ja edistää kokonaisvaltaista ja kriittistä näkemystä asiasta. Siksi seuraavien linjojen mukaisesti tutkitaan Podgorica:n eri ulottuvuuksia tarkoituksena tarjota täydellinen ja objektiivinen katsaus tähän tämän päivän yhteiskunnan kannalta merkitykselliseen aiheeseen.
Podgorica Podgorica / Подгорица |
|
---|---|
![]() |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Podgorica |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Montenegro |
Perustamisajankohta | 1300-luku |
Hallinto | |
– Pormestari | Olivera Injac |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 1 441 km² |
Korkeus | 44 m |
Väkiluku (2011) | 152 602 |
– Metropolialue | 185 937 |
Aikavyöhyke | UTC+1 |
Postinumero | 81000 |
Suuntanumero(t) | +382 20 |
Podgorica (montenegroksi Podgorica / Подгорица) on Montenegron pääkaupunki ja sen ympärillä oleva kunta. Podgorica sijaitsee Montenegron eteläosassa Ribnica- ja Morača-nimisten jokien yhtymäkohdassa.[1] Kunnan alue rajoittuu kaakossa Albaniaan.
Huhtikuussa 2023 kaupungin pormestariksi nousi Olivera Injac. [2]
Podgorica sijaitsee kahden hedelmällisen laakson yhtymäkohdassa vuorten ja kukkuloiden ympäröimänä (Vranjska Gora: 85 m, Ljubovic: 101 m, Gorica: 130 m, Dajbabska Gora: 172 m, Malo Brdo: 205 m, Hum: 276 m, Vranjina: 303 m). Laaksoja halkoo viisi jokea: Zeta, Morača, Ribnica, Cijevna ja Sitnica. Suurin osa kaupungista tuhoutui toisessa maailmansodassa, joten nykyinen rakennuskanta on varsin uutta.[3][4]
Podgorican kunta ulottuu Skutarijärven rannalle ja sinne perustettuun kansallispuistoon.[4]
Sozinan tunnelin ansiosta matka Podgoricasta Adrianmeren rantaan kestää enää puoli tuntia.[3]
Vuoden kuumimmat kuukaudet ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on yli 31 astetta. Kylmintä on tammikuussa, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on 1,4 astetta. Sadetta saadaan 1 660 millimetriä vuodessa, josta vähiten heinäkuussa, eniten marraskuussa.[5]
Kaupungin nimi merkitsee ”Gorican kukkulan juurella”.[6] Gorica (suom. pikku vuori) on kaupungin liepellä olevan kukkulan nimi. Rooman valtakunnan ja sitä ennen aikaan kaupunki tunnettiin nimellä Doclea[7] tai Dioclea[8]. Kaupunki on tunnettu myös nimillä Birziminijum ja Alata. Keskiajalla kaupungin nimi oli Ribnica ja vuosina 1945–1992 Titograd, Jugoslavian pitkäaikaisen johtajan Titon mukaan.[9]
Nykyisen Podgorican aluetta asuttivat aikoinaan illyrialaiset. Roomalaiset rakensivat sinne aikoinaan vesijohdon, mikä viittaa suurehkoon asutukseen. Vuonna 513 alueella oli tuhoisa maanjäristys. Pian sen jälkeen seudulle asettui slaaveja. 1300-luvulla kaupungin sotilaallinen merkitys kasvoi, kun venetsialaiset ja ottomaanit kilpailivat alueen hallinnasta. Vuonna 1878 kaupunki liitettiin Montenegroon. Ensimmäisen maailmansodan aikana Itävalta-Unkari valtasi sen. Toisessa maailmansodassa kaupunkia pommitettiin pahoin, ja tuhannet asukkaat saivat surmansa.[9]
Podgorica on Montenegron suurin kaupunki. Vuoden 2011 väestönlaskennassa Podgorican kaupungissa asui 152 602 ja kunnassa 185 937 henkeä.[10] Podgorican kunnan alueeseen kuuluvat myös Tuzin ja Golubovcin kaupunkipiirit ja 141 maaseututaajamaa.[11]
Suurin osa Podgorican väestöstä on montenegrolaisia, joita on 57,35 prosenttia väestöstä. Muut merkittävät ryhmät ovat serbit 23,35 prosenttia, albaanit 2,22 prosenttia sekä muslimit 1,98 prosenttia. Muut ryhmät, kuten bosniakit, kroaatit ja romanit, muodostavat yhteensä alle kaksi prosenttia väestöstä.[11]
Vuonna 1974 perustettu Montenegron yliopisto toimii Podgoricassa.[12]
Jugoslavian aikoina Podgorican kukoistava talous perustui etenkin raskaaseen teollisuuteen. Tuon ajan suuryrityksistä on jäljellä kaksi: Podgorican alumiinisulatto ja Plantaze.[13] Jälkimmäinen on alkoholiliike, joka tuottaa viiniä ja brandya. Sen menestys perustuu 1970- ja 1980-luvuilla Podgorican lähiympäristöön istutettuihin laajoihin viinitarhoihin.[14]
Podgorican lentoasema sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä kaupungista. Linja-autoasema ja rautatieasema ovat lähekkäin.[3]