Tämä artikkeli käsittelee aihetta Potosí, joka on saanut yhä enemmän merkitystä viime vuosina. Potosí on aihe, joka on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Ilmestymisestään lähtien Potosí on synnyttänyt keskusteluja, analyyseja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista, seurauksista ja mahdollisista ratkaisuista. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Potosí:stä, tutkien sen alkuperää, kehitystä, tämänhetkisiä haasteita ja tulevaisuuden näkymiä. On tärkeää ymmärtää Potosí:n merkitys nykyään, sillä sen vaikutus ulottuu niinkin erilaisille aloille kuin tekniikka, politiikka, kulttuuri, talous ja ympäristö.
Potosí | |
---|---|
![]() Ilmakuva Potosísta |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Potosí |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Bolivia |
Departementti | Potosí |
Maakunta | Tomás Frías |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 118,2 km² |
Korkeus | 3 967 m |
Väkiluku (2010) | 154 700 |
– Väestötiheys | 1 125 as./km² |
Potosí on Potosín departementin pääkaupunki Boliviassa. Vuonna 2010 kaupungissa oli noin 154 700 asukasta[1]. ja se sijaitsee 3967 metrin korkeudessa Altiplanon ylätasangolla. Potosía väitetään maailman korkeimmalla sijaitsevaksi kaupungiksi. Kaupungin laidalta nousee Cerro Rico -vuori.
Kaupunki on listattiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1987. Tarkemmin kohteeseen kuuluvat Cerro Ricon teollisuusmonumentit, siirtomaakaupunki, San Lorenzon kirkko, useita ylimysten taloja ja kaivosmiesten entinen asuinalue, barrios mitayos. [2]
Vuonna 1546 kaivoskaupungiksi perustettu Potosí saavutti nopeasti vaurautta ja nousi Amerikan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi Méxicon jälkeen. Espanjalaiset saivat jo inkojen käyttämästä kaivoksesta suurimman osan hopeastaan. Kaivoksissa käytettiin mita-systeemin alaisuudessa olleita intiaaneja, joita kuoli tuhansittain huonoissa olosuhteissa pakkotyössä mm. elohopeamyrkytyksiin.
Vuoden 1800 jälkeen hopeakaivokset tyhjenivät tehden tinasta päätuotteen, mikä johti talouden hitaaseen rappioon. Hopeaa tosin kaivetaan edelleen. Huonojen työskentelyolosuhteiden takia kaivosmiesten elinajanodote on edelleen lyhyempi kuin muilla kaupungin asukkailla, sillä he kärsivät usein mm. kivipölykeuhkosta.[3] Siellä tapahtuu myös romahdusonnettomuuksia.
Edelleen yli puolet kaupungin asukkaista on taloudellisesti riippuvaisia kaivoksista.[4]