Nykyään Purppurasinikka on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Purppurasinikka:stä on tullut yhä yleisempi keskustelunaihe sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen ammattialalla. Tekniikan ja globalisaation myötä Purppurasinikka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Purppurasinikka:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta todellisuutemme eri puoliin. Purppurasinikka on aihe, joka ansaitsee tarkan tarkastelun historiastaan sen tuleviin vaikutuksiin.
Purppurasinikka | |
---|---|
Koiras |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Rastaat Turdidae |
Suku: | Sinikat Sialia |
Laji: | mexicana |
Kaksiosainen nimi | |
Sialia mexicana |
|
![]() |
|
Katso myös | |
Purppurasinikka (Sialia mexicana)[2] on rastaiden heimoon kuuluva varpuslintu.
Purppurasinikka on 16–19 cm pitkä ja se painaa 24–31 grammaa.[3] Koiraan höyhenpuku on kiiltävänsininen, mutta sillä on ruosteenoranssi rinta, kyljet ja yläselkä. Naaras on harmaampi ja sillä on himmeänoranssi rinta ja sinistä sävyä pyrstössä ja siivissä.[4]
Purppurasinikkaa tavataan Meksikossa, Yhdysvaltojen länsiosissa ja Kanadan lounaisosissa. Vuoristoissa pesivät linnut siirtyvät talveksi alemmaksi ja osa muuttaa etelämmäksi. Osa kannasta talvehtii pesimäseuduillaan.[3] Purppurasinikka on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Purppurasinikka elää avoimissa metsissä ja metsänreunoilla. Se tulee toimeen myös hakatuissa metsissä, jos alueelle on jäänyt pesimiseen sopivia kuolleita puita.[3]
Purppurasinikka tekee pesänsä puunkoloon tai linnunpönttöön. Se voi pesiä myös rakennuksissa tai vanhoissa pääskyjen mutapesissä. Naaras rakentaa pesän lähes kokonaan yksin. Naaras munii 2–8 munaa, joita haudotaan 12–17 päivää. Poikaset pysyvät pesässä 18–25 päivää.[3]
Kesäisin purppurasinikka käyttää ravinnokseen pääasiassa hyönteisiä. Talvisin se syö enimmäkseen hedelmiä ja siemeniä, mutta osaksi myös hyönteisiä.[3]