Pyhäjärven linnanmäki

Nykyään Pyhäjärven linnanmäki on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta teknologiaan, tieteeseen ja kulttuuriin, Pyhäjärven linnanmäki:stä on tullut kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten yhteinen kiinnostava kohde. Pyhäjärven linnanmäki:n ymmärtämisen ja analysoinnin merkitys piilee sen merkittävässä vaikutuksessa jokapäiväiseen elämäämme sekä ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tässä artikkelissa tutkimme Pyhäjärven linnanmäki:n eri puolia analysoimalla sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisuuksia tavoitteenaan tarjota kattava näkemys tästä ilmiöstä, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi.

Pyhäjärven linnanmäki
Sijainti

Pyhäjärven linnanmäki
Koordinaatit 60.73520575°N, 26.06885988°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Orimattila
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi, keskiaika

Pyhäjärven linnanmäki on Päijät-Hämeessä Orimattilan Artjärvellä sijaitseva mäkilinna.[1][2]

Linnamäki

Linnamäki sijaitsee Artjärven kirkosta 1,2 kilometriä etelälounaaseen Kinttulan kartanon länsipuolle samassa niemen itäkärjessä, joka pistää Pyhäjärvelle sen pohjoisrannasta. Linnapiha on 40×40 metrin kokoinen tasoitettu kenttä, jota kiertää kivivalli. Valli on todennäköisesti jäänne puuvarustuksesta, joka on suojannut linnaan hakeutuneita suoralta hyökkäykseltä. Linnapihalla on myös kuoppa, jonka pohjalle on ladottu kiviä. Keskustelua ovat herättäneet ”käräjäkivet”, joita on myös arveltu olleen osa kivivallia. Länsirinteellä on jäänteitä mahdollisesta etuvarustuksesta ja vallin muissa kohdissa on varustettujen porttiaukkojen jäänteitä. Lainnalaueella olevan pengerretyn alueen tutkimuksissa paljastui tiilipohjustettu 7×20 metrina alue. Tiilet oli vain ladottu paikoilleen ilman laastia.[1][2]

Tutkimuksia

Linnamäellä on suoritettu arkeologinen kaivaus vuonna 1939 (Osmo Krohn). Muuten linnaa on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1859 (C. A. Gottlund), 1876 (R. Hausen), 1908 (Sara Backman), 1969 (Anna-Liisa Hirviluoto), 1999 (Satu Koivisto), 2003 (Veli-Pekka Suhonen), 2011 (Esko Tikkala ja Päivi Taipale) ja 2012 (Teemu Tiainen, Sami Raninen ja Anna-Mari Liira).[1]

Historiaa

Linnamäki arvioidaan olleen käytössä ainakin rautakaudella ja keskiajalla. Se on sijainnut saaressa ennen 1600-luvulla tapahtunutta Pyhäjärven pinnanlaskua. Tästä syystä se tunnetaan vanhoissa kartoissa myös Linnaniemi-nimellä. Säilyneen kivivallin pituudeksi havaittiin 1800-luvun lopussa vielä noin 85 metriä. Monien muiden linnavuorien tavoin on myös Pyhäjärven linnanmäen varustuksia hävitetty vuosien varrella. Linnavuorta tiedetään tuhotun ainakin 1800-luvulla, jolloin vallien kiviä on otettu rakennusaineeksi. Kansanjuhlien yhteydessä kiviä on myös vieritetty huvin vuoksi Pyhäjärveen. Mäki on ollut lehtimetsäinen, mutta talvella 2010–2011 tehtiin koneellinen metsänkaato, jolla lähes koko puusto poistettiin.[1][2][3]

Katso myös

Linnanmäestä noin 1,3 kilometriä pohjoiseen Takatien länsipäässä sijaitsee Orimattilan toinen linnavuori Nuppilinna.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Linnanmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.11.2011. Museovirasto. Viitattu 9.4.2016.
  2. ↑ a b c Pyhäjärven linnanmäki, Orimattila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  3. ↑ Hjalmar: Appelgren, s. Luettelon sivu 84. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
Suomen muinaislinnat
Ahvenanmaa
Etelä-Karjala
Etelä-Savo
Kanta-Häme
Keski-Suomi
Kymenlaakso
Pirkanmaa
Pohjois-Karjala
Päijät-Häme
Satakunta
Uusimaa
Varsinais-Suomi