Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä

Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä:n maailmasta voimme löytää monenlaisia ​​tilanteita, mielipiteitä ja kokemuksia, jotka saavat meidät kyseenalaistamaan ja pohtimaan elämän eri puolia. Havainnon, osallistumisen tai tutkimuksen kautta Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä antaa meille mahdollisuuden tutkia uusia näköaloja ja löytää arvokasta tietoa, joka voi rikastaa tietämystämme. Kautta historian Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnan kehityksessä, ja sen vaikutus on edelleen ajankohtainen. Tässä artikkelissa tutkimme Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.

Pyhän Nikolauksen kirkko ja osa hautausmaata.

Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä on ortodoksinen uskonnollinen yhteisö, joka toimii lähinnä Helsingissä. Seurakuntaan kuuluu 2 400 jäsentä (2012). Yhdyskuntaan voi kuulua ilman kotipaikkaa Suomessa, ja sen jäsenistä noin 30 prosenttia on muita kuin Suomen kansalaisia. Seurakunta ei kuulu Suomen ortodoksiseen kirkkoon vaan Venäjän ortodoksisen kirkon eli Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.[1][2][3]

Pyhän Nikolauksen kirkko.

Pyhän Nikolauksen seurakunnan perustivat vuonna 1927 venäläiset emigrantit. Se noudattaa juliaanista kalenteria ja venäläistä kirkkojärjestystä. Jumalanpalvelukset pidetään kirkkoslaavin kielellä, saarnat venäjäksi. Seurakunta kuului aluksi Länsi-Euroopan eksarkaattiin ja vuodesta 1945 Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Vuonna 1997 seurakuntaan kuului runsaat 600 henkeä, joiden keski-ikä oli korkea, mutta sittemmin jäsenkunta on kasvanut ja jäseniä on nykyisin noin 2 400.[3]

Seurakunnalla on kaksi kirkkoa, Pyhän Nikolauksen kirkko Helsingin Hietaniemessä ja Pyhän Ksenia Pietarilaisen kirkko pienkerrostalossa Mellunmäessä. Ensinmainitun yhteydessä on myös seurakunnan oma hautausmaa.

Seurakunta suunnitteli Itäkeskukseen uutta suurta Pyhän Nikolauksen kirkkoa, jonka oli tarkoitus valmistua 2017.[1] Helsingin rakennusvirastolla oli vaikeuksia hyväksyä sipulikupolinen kirkko Itäkeskuksen yhteyteen, mutta se hyväksyi lopulta arkkitehti Markku Aallon suunnitelman, jossa kirkon erottaa kulttuurikeskus Stoasta seurakuntatalon ja asuintalon muodostama kompleksi.[4] Rakennuslupa saatiin vuonna 2009 ja rakennustyöt alkoivat vuonna 2011. Syksyllä 2013 seurakunta- ja asuintalojen perustukset olivat valmistumassa.[5][6] Vuonna 2018 seurakunta ilmoitti rakentamiseen varattujen rahojen loppuneen ja seurakunnan luopuvan rakennushankkeesta. Seurakunta pyrkii myymään keskeneräiset rakennukset 1,9 miljoonalla eurolla.[7]

Talous

Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan yhteensä noin 166 000 euroa. Keskimääräinen vuosittainen tuki on ollut noin 27 000 euroa.[8]

Kirkkoherrat

Vanha seurakuntatalo Kalliossa Kolmannella linjalla vuonna 1935. Rakennus on sittemmin purettu.
  • 1927–1940 Nikolai Štšukin, rovasti
  • 1945–1949 Viktor Krohin, rovasti
  • 1949–1969 Georgi Pavinski, rovasti
  • 1969–1973 Nikilai Starostin, pappi
  • 1973–1985 Georgi Kilgast, rovasti
  • 1985–1998 Mihail Poljatšenko, rovasti
  • 1998– Nikolai Voskoboinikov, rovasti

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä Kotisivut. Viitattu 5.5.2013
  2. ↑ Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä (Vanhat kotisivut) svt-nikolai.org. Viitattu 25.4.2009.
  3. ↑ a b Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 25.4.2013.
  4. ↑ Venäläinen ortodoksikirkko Helsingin Itäkeskukseen (Arkistoitu – Internet Archive) Rakennettu ympäristö 4/2009
  5. ↑ Marja Salmela: Ortodoksikirkko nousee sisulla. Helsingin Sanomat, 15.10.2013, s. A 14.
  6. ↑ Arkkitehtitoimisto Markku Aalto, toimeksiannot kolumbus.fi. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 22.10.2013.
  7. ↑ Helsingin Uutiset - Kirkon rahat loppuivat Itäkeskuksessa, rakennukset kaupan 1,9 miljoonalla – "Yhteydenottoja on tullut" - 20.11.2018
  8. ↑ Yleisavustus rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.11.2023.