Nykymaailmassa Raha-asiainvaliokunta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Raha-asiainvaliokunta on onnistunut vangitsemaan huomiota ja herättämään intohimoista keskustelua eri aloilla ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavista vaikutuksistaan talouteen ja politiikkaan. Ajan myötä sen merkitys ja vaikutus ovat kasvaneet, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen luonnetta, seurauksia ja mahdollisia tulevia seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Raha-asiainvaliokunta-ilmiötä ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.
Raha-asiainvaliokunta ("Finanssivaliokunta")[1][2] perustettiin Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäiville ensimmäistä kertaa Porvoon maapäiville 1809.[3] Se oli toinen kyseisten valtiopäivien valtiokunnista, joita oli tuolloin vain kaksi. Puheen johtajaksi valittiin vapaaherra C. E. Mannerheim.[4] Lähetyskunta koostui 15 jäsenestä. Ensimmäinen valtiopäiville perustettu valiokunta oli Siviili- ja talousvaliokunta.[3][5][6]
Raha-asiain valiokunnan tehtävänä oli käsitellä rahaoloja. Suomessa kiersi Suomen sodan aikana niin Ruotsin kuningaskunnan kuin Venäjän keisarikunnankin rahaa. Autonomia vahvistui, kun Suomen pankki alkoi toimia keskuspankkina muodostuville liikepankeille ja kun Suomeen saatiin 1/4 kultafrangin arvoinen Suomen markka rahajärjestelmän kultaiseksi pohjaksi alun perin hopeakantaisen markan jatkoksi 1878, jolloin Suomen suuriruhtinaskunta suurtyi kultakantaan 20 vuotta ennen Venäjän keisarikuntaa.
Vuoden 1863 valtiopäivillä samankaltaisia tehtäviä hoitamaan valittiin pankkivaliokunta, kun oli selvää, että jatkettiin Ruotsin vapauden ajan mallilla, jossa valtionpankki oli valtiopäivien eli säätyjen pankki, mikä näkyy edelleen Suomen pankissa pankkivaltuustossa, joka koostuu valtiopäivämiesperinteen mukaisesti kansanedustajista.