Seuraavassa artikkelissa Rantaorvokki:n aihetta käsitellään yksityiskohtaisesti, mikä on erittäin tärkeä tänään. Analysoidaan erilaisia Rantaorvokki:een liittyviä näkökohtia, kuten sen alkuperää, kehitystä, vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan sekä mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Myös viimeaikaiset tutkimukset ja tutkimukset, jotka antavat paremman käsityksen Rantaorvokki:sta, tarkastellaan. Samoin esitetään aiheeseen liittyvien asiantuntijoiden erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, jotta aiheesta saataisiin täydellinen ja objektiivinen analyysi. Älä missaa tätä mielenkiintoista artikkelia Rantaorvokki:stä!
Rantaorvokki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
Kladi: | Rosidit Rosids |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
Alaheimo: | Violoideae[1] |
Suku: | Orvokit Viola |
Laji: | stagnina |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Rantaorvokki (Viola stagnina) on vaaleakukkainen orvokki.[3] Se on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[4]
Rantaorvokki on toinen Akaan nimikkokasveista.[5]
Rantaorvokki kasvaa 7–25 senttimetriä korkeaksi. Haarovasta juurakosta kohoava varsi on pysty ja harvahaarainen. Nyhälaitaiset lehtilavat ovat kapean herttamaisia tai kapeanpuikeita ja noin 2,5 kertaa leveytensä pituisia. Lehtilavan tyvi on tylppä ja epämukainen, nyhähampaat ovat ulkonevia. Lehtiruodin yläosa on kapeasti siipipalteinen. Lehden korvakkeet ovat noin 1 cm:n pituisia, kapeanpuikeita, lähes ehythampaisia tai harvaan ripsihampaisia sekä lehtiruodin pituisia tai sitä lyhyempiä. Kukka on yleensä valkoinen tai joskus vaaleansininen. Ylemmät terälehdet ovat pyöreäkärkisiä ja vähän leveyttään pitempiä. Kukan pussimainen kannus on vihertävä, käyrä ja suippokärkinen. Rantaorvokki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[6]
Rantaorvokin voi sekoittaa aho-orvokin (V. canina) valkokukkaisiin muotoihin, mutta muuten laji erottuu muista Suomessa tavattavista orvokkilajeista kukkansa perusteella.[7]
Rantaorvokkia kasvaa Ranskan Alpeilta itään Keski-Venäjälle saakka. Muualla Keski- ja Pohjois-Euroopan eteläosissa lajia tavataan paikoitellen harvinaisena. Suomen lähialueilla rantaorvokkia tavataan Keski- ja Etelä-Ruotsista, Virosta ja Venäjän Karjalasta.[8] Suomessa rantaorvokkia tavataan harvinaisena maan eteläosista. Yleisin se on Kokemäenjoen vesistöalueella ja Ahvenanmaalla. Pohjoisimmat esiintymispaikat ovat Pohjois-Karjalassa. Laji on kadonnut useilta kasvupaikoiltaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa.[7]
Rantaorvokki viihtyy jokien ja järvien tulvavyöhykkeiden soraikoilla, tulva- ja merenrantaniityillä, kalliopainannelampareissa ja laidunrannoilla. Lajin kasvupaikoille on tyypillistä kevättulvien aiheuttama kasvupaikkojen avoimuus ja vähäinen kilpailu. Suomessa lajin kasvupaikkoja uhkaavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely, mutta myös rantarakentaminen ja laidunnuksen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[7]