Reidar Särestöniemi

Tänään tutkimme Reidar Särestöniemi:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Reidar Särestöniemi on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena läpi historian. Reidar Särestöniemi on jättänyt jälkensä maailmaan monin eri tavoin joko tieteessä, populaarikulttuurissa, politiikassa tai millä tahansa muulla alalla. Tämän artikkelin kautta perehdymme sen merkitykseen, sen kehitykseen ajan myötä ja sen vaikutukseen nykyään. Valmistaudu löytämään tietoa ja uteliaisuutta Reidar Särestöniemi:sta.

Reidar Särestöniemi
Särestöniemi vuonna 1975.
Särestöniemi vuonna 1975.
Henkilötiedot
Syntynyt14. toukokuuta 1925
Kittilä
Kuollut27. toukokuuta 1981 (56 vuotta)
Kittilä
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari

Reidar Särestöniemi (vuoteen 1931 Kaukonen; 14. toukokuuta 1925 Kittilä – 27. toukokuuta 1981 Kittilä) on tunnetuimpia lappilaisia kuvataiteilijoita.[1]

Särestöniemi tunnetaan suurista ja värikylläisistä Lappi-aiheisista maalauksistaan. Hänen taiteensa lähtökohtana olivat Lapin luonto sekä maakunnan ihmiset ja uskomukset. Hän sai mainetta pohjoisena mystikkona, mutta sai vaikutteita myös eurooppalaisen modernismin tunnetuilta taiteilijoilta, venäläisestä taiteesta ja esihistoriallisista luolamaalauksista.

Elämänvaiheet

Vanha Särestö.

Reidar Särestöniemi syntyi Kittilän Kaukosen kylässä Särestön talossa maanviljelijä Matti Enok Kaukosen ja hänen vaimonsa Alma Alina o.s. Andersenin seitsenlapsisen perheen nuorimpana. Perheen toimeentulo perustui pitkälti omavaraistalouteen: pientilan mailla kasvatettiin perunaa, ohraa ja heinää, niityiltä kerättiin heinää ja tehtiin kerppuja muutaman lehmän ja lampaiden ravinnoksi. Särestössä oli hevonen ja porojakin, ja isä kävi metsätöissä. Suku oli antanut Kaukosen kylälle nimen 1600-luvulla. Vuonna 1931 perhe otti sukunimekseen Särestöniemen.[1]

Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa Helsingissä vuosina 1947–1952.[2] Hänen opettajinaan olivat Aarre Heinonen, Erkki Koponen ja Olli Miettinen. Samaan aikaan hän kävi myös Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, missä opettajina olivat Erkki Kulovesi ja Gösta Diehl.[3] Särestöniemi seurasi myös yliopiston psykologian, filosofian ja taidehistorian luentoja. Hänen tuttavapiiriinsä kuului myös kirjailijoita ja hän kävi marxilaisten kokouksissa. Marxilaisuuden hän oli omaksunut jo lapsuuskodissaan. Vuosina 1954–1955 hän suoritti Sirola-opiston kurssin.

Vuonna 1952 hän teki ensimmäisen Ranskan- ja Italian-matkansa.[2]

Leningradin taideakatemian Ilja Repin -instituutissa Leningradissa hän opiskeli vuosina 1956–1959.[2]

Särestöniemi otti teoksillaan kantaa homoseksuaalisuuteen, joka oli tuohon aikaan rikos.[4] Särestöniemen merkittävimpiin teoksiin kuuluva Kielto ja kaipaus kertoo taiteilijan omasta rakkaussuhteesta runoilija Yrjö Kaijärveen.[5]

Reidar Särestöniemelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1975.[2]

Särestöniemi kuoli 27. toukokuuta 1981 äkillisesti sydämen voimakkaaseen rytmihäiriöön, jonka aiheutti unilääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus.[6]

Tuotanto

Valokuva Särestöniemen museon gallerian näyttelystä. Kaikki teokset ovat Särestöniemen tekemiä.

Reidar Särestöniemen teokset 1950-luvun taitteessa olivat pääasiassa pienimuotoisia graafisia töitä sekä muotokuvia.[7] Leningradista palattuaan Särestöniemi piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä.

1960- ja 1970-lukujen tuotanto koostuu suurista ja värikkäistä öljyvärimaalauksista.[8][4] Taiteilijan kultakausi osui 1960–1970-luvuille ja hän teki taiteensa kautta luonnonsuojelutyötä.[4] Porot, riekot ja jängät eivät olleet Särestöniemelle vain aiheita, vaan myös symboleja.[9][10][11]

Reidar Särestöniemen teosten määrän on kaikkiaan noin 1 500, joista noin kolmannes on Särestöniemi-museon hallussa.[5]

Särestöniemen teokset ovat kysyttyjä ja niiden arvot ovat nousseet merkittävästi. Tiettävästi arvokkain Särestöniemen teos on ollut Omakuva ja Ilves, joka myytiin huhtikuussa 2017 huutokaupassa Helsingissä 140 260 eurolla.[5]

Vuonna 2014 Särestöniemen näyttely ylitti Oulun taidemuseon kävijäennätyksen.[12]

Särestö

Reidar Särestöniemi eli ja työskenteli enimmäkseen kotitilallaan Särestössä Ounasjoen rannalla Kittilän Kaukosessa, yli sata kilometriä Napapiiriltä pohjoiseen.[3] Sinne ei mennyt hänen elinaikanaan tietä, vaan ensin piti kävellä pari kilometriä Kaukosen maantieltä rantaan ja matkata toiset kaksi kilometriä veneellä toiselle rannalle.[13]

Särestöniemi rakennutti kaksi ateljeeta kotitalonsa viereen menestyksestään saaduilla rahoilla. "Kittilän ruhtinaalla" oli aitta täynnä asusteita ja kolme taloa. Hänen 50-vuotisnäyttelynsä keräsi Didrichsenin taidemuseoon 20 000 katsojaa.[13]

Taiteilijan ateljee paloi 31. joulukuuta 1977. Viereinen taidegalleria onnistuttiin kuitenkin suojelemaan, kun palokunta työskenteli 20 asteen pakkasessa yhdeksän tuntia.[14] Suvun tila sekä Reima ja Raili Pietilän Särestöniemelle suunnittelemat galleria- ja ateljeetilat toimivat nykyisin museona.[15] Lapin ympäristökeskus määräsi Särestöniemen suojeltavaksi vuonna 2004.[16]

Luonnonsuojelu

Särestöniemi alkoi 1970-luvulla aktiivisesti puolustaa luonnonsuojelua Lapin teollistamissuunnitelmien edetessä. Ounasjoen patoamisuhka herätti huolta alueen luonnon säilymisestä, ja Särestöniemi tuki ympäristöliikkeen toimia luonnon suojelun edistämiseksi.[17]

Kunnianosoitukset

Särestöniemestä on tehty Kittilän Kaukoseen Sonja Vectomovin veistämä pronssipatsas, joka paljastettiin vuonna 2015.[18]

Palkintoja

Pietarin taideakatemiassa opiskelleita suomalaisia
  • Kalottipalkinto 1964
  • Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston tunnustuspalkinto 1970
  • Professorin arvo 1975[13]

Lähteet

  • Hommage à Reidar Säreistöniemi. Didrichsenin taidemuseo 29.10.–29.11. -81. Näyttelyluettelo 1981.

Viitteet

  1. ↑ a b Polttila, Brita: Särestöniemi, Reidar (1925–1981) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.7.2015.
  2. ↑ a b c d Reidar Särestöniemi tunnetaan vahvoista väreistä. Taloustaito - Veronmaksajain Keskusliitto ry. Arkistoitu 1.10.2017. Viitattu 1.10.2017.
  3. ↑ a b 200 Särestöniemen taulua siirtymässä Rovaniemelle Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  4. ↑ a b c Reidar Särestöniemen värikäs tuotanto esillä Turussa Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2017.
  5. ↑ a b c Reidar Särestöniemen teos huutokaupattiin 80 000 eurolla – Syleilevät karhuhahmot kertovat taiteilijan rakkaudesta toiseen mieheen Yle Uutiset. Viitattu 21.5.2019.
  6. ↑ Riekko, ilves ja punapartainen jänkä. Turun Sanomat. 29.7.2005. Arkistoitu 23.12.2018. Viitattu 23.12.2018.
  7. ↑ Reidar Särestöniemi – Arctic Energy. 26.5.–26.9.2010. Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 1.10.2010. Viitattu 23.7.2014.
  8. ↑ Reidar Särestöniemi, Särestöniemen taiteen lähtökohtia. Särestöniemi-museo. 16.4.2014. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
  9. ↑ Paikka, symbolit ja väri Reidar Särestöniemen taiteessa. Turun Sanomat. 2.2.2013. Arkistoitu 23.12.2018. Viitattu 23.12.2018.
  10. ↑ Pohjolan Picasson värit hehkuvat Turun taidemuseossa. Turun Sanomat. 14.1.2013. Arkistoitu 23.12.2018. Viitattu 23.12.2018.
  11. ↑ Reidar Särestöniemen teos huutokaupattiin 80 000 eurolla – Syleilevät karhuhahmot kertovat taiteilijan rakkaudesta toiseen mieheen Yle Uutiset. Viitattu 23.12.2018.
  12. ↑ Särestöniemi paukutti Oulun taidemuseon kävijäennätykset uusiksi Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  13. ↑ a b c Saarikivi, Sakari: Hommage à Reidar Särestöniemi, s. 2. Didrichsenin taidemuseo 29.10. – 29.11. -81. Näyttelyluettelo 1981.
  14. ↑ Palo siirtää Särestöniemen taidenäyttelyä Unkarissa. Helsingin Sanomat, 2.1.1978, s. 11. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  15. ↑ Kohu Reidarista ei laannu Kaleva.fi. Viitattu 1.10.2017.
  16. ↑ Särestöniemi suojellaan Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  17. ↑ Taidenäyttelyt | Ihmiset ovat jonottaneet päivittäin hittinäyttelyyn Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Sanomat. 16.2.2025. Viitattu 17.2.2025.
  18. ↑ Reidar Särestöniemelle patsas Yle Uutiset. Viitattu 23.12.2018.

Kirjallisuutta

  • Hautala-Hirvioja, Kuusikko ja Ylimartimo: Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille. 2012.
  • Polttila, Brita: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä. Helsinki: Tammi, 1985.
  • Ilvas, Juha: Reidar Särestöniemen maailma. Helsinki: Art Fennica, 2000.
  • Liksom, Rosa: Reitari – romaani. Helsinki: WSOY, 2002.
  • Aikio, Marjut & Aikio, Matti: Särestö – taiteilijan koti. Jyväskylä: Minerva, 2005.
  • Hautala-Hirvioja, Tuija: ”Lapin Faarao”, Kuvia pohjoisen tasavallasta: Mukka, Särestöniemi ja Palsa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2011. ISBN 978-952-484-406-2
  • Vaarala, Noora Sarviini puhkeaa lehti Gummerus 2025

Aiheesta muualla