Rotkotulkku

Nykyään Rotkotulkku on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Rotkotulkku on kiinnittänyt monien ihmisten huomion joko historiallisen merkityksensä, ihmisten elämässä tai maailmaan kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Alkuperäistään sen vaikutuksiin eri alueilla Rotkotulkku on synnyttänyt keskustelua, ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja loputonta tutkimusta. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Rotkotulkku:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykyään. Lisäksi tutkimme, kuinka Rotkotulkku on vaikuttanut yhteiskuntaan ja kuinka se on edelleen monien kiinnostava aihe.

Rotkotulkku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Eremopsaltria
Laji: mongolica
Kaksiosainen nimi

Eremopsaltria mongolica
(Swinhoe, 1870)

Synonyymit
  • Bucanetes mongolicus
  • Rhodopechys mongolicus
Katso myös

  Rotkotulkku Wikispeciesissä
  Rotkotulkku Commonsissa

Rotkotulkku (Eremopsaltria mongolica) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit

Rotkotulkku on 11,5–13 cm pitkä. Sillä on vaaleanruskea pää ja selkä, joissa on heikkoja tummia täpliä. Vatsapuolella on vaaleanpunertavaa sävyä ja silmän yli kulkee vaaleanpunainen juova. Siivellä on kaksi valkoista juovaa sekä vaaleanpunaisia viiruja. Yläperä on vaaleanpunainen. Pyrstö on musta ja siinä on valkoiset reunat. Nokka on yleensä kellanruskea tai joskus vaalean harmaanruskea.[2]

Levinneisyys

Rotkotulkkua esiintyy Iranista Afganistanin ja Tadžikistanin kautta Kiinan pohjoisosiin ja Mongoliaan asti. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Elinympäristö

Rotkotulkku pesii vuoristoissa karuissa ja kivisissä ympäristöissä. Sitä tavataan yli 2000 metrin korkeudessa ja se on paikkalintu. Pesänsä se tekee maahan.[2]

Lähteet

  1. a b BirdLife International: Eremopsaltria mongolica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 390. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2