Saarentaanjärvi

Var1 on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Pitkällä vuosisatojen historialla Var1:llä on ollut olennainen rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Var1 on jättänyt lähtemättömän jäljen modernin elämän jokaiseen osa-alueeseen sen vaikutuksesta politiikkaan ja talouteen arkielämään. Kun jatkamme Var1:n uusien puolien tutkimista ja löytämistä, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen merkitys ja vaikutus, joka sillä on edelleen elämäämme. Tässä artikkelissa sukeltaamme Var1:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia ulottuvuuksia.

Saarentaanjärvi
Saarentaanjärveä etelästä Saarentaantieltä nähtynä
Saarentaanjärveä etelästä Saarentaantieltä nähtynä
Valtiot Suomi
Paikkakunta Somero
Koordinaatit 60°37′59″N, 23°27′36″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Rautelankoski
Järvinumero 27.032.1.004View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 81,2 m
Pinta-ala 0,43 km²
Suurin syvyys 16 m
Kartta
Saarentaanjärvi

Saarentaanjärvi on Paimionjoen vesistöön kuuluva järvi Somerolla. Se on yksi Paimionjoen yläjuoksun kallioperän murrokseen muodostuneen järviketjun pitkistä ja kapeista järvistä[1], joita katkonainen harjujakso reunustaa.[2] Saarentaanjärven yläpuolisia järviä järviketjussa, jonka kaikkien järvien korkeus merenpinnasta on noin 81,2 metriä, ovat Hirsjärvi ja Someron Kirkkojärvi ja alapuolisia Rautelanjärvi, Pusulanjärvi, Åvikinjärvi ja Pitkäjärvi.[3][4]

Pinta-alaltaan Saarentaanjärvi on 43 ha[5] ja sitä erottaa Kirkkojärvestä kapea salmi Härkälän kartanon luona ja Rautelanjärvestä nykyään avoimeksi vesiväyläksi ruopattu Rautelankoski, jonka yläpuolelta ennen kosken ruoppausta oli Pitkäjärvelle 40 cm pudostus.[6]

Järven etelärannalla sijaitsee Someron Saarentaan kylä ja järveä kirkkojärvestä erottavan salmen etelärannalla Härkälän kartano. Järven pohjoisrannat kuuluvat Someron Pappilan ja Rautelan kyliin, joiden kautta järven pohjoispuolella Rautelannummen harjualueella kulkee Hämeen Härkätie (yhdystie 2810). Someron keskustaajamaan liittyvää omakotiasutusta järven rannoilla on sekä Härkälän, Saarentaan, Pappilan että Rautelan kylissä. Maisemaan järven ympäristössä on vaikuttanut soranotto, jota on tapahtunut järven itäpäässä Pappilankylän Kohnamäessä, järven pohjoispuolella Pappilannummella sekä järven länsipäässä Rautelannummella ja Kertunsalossa.[7]

Vanhempaa kerrostumaa ihmisen luontoa muokkaavassa toiminnassa edustaa järven länsipäässä Kertunsalon harjualueella vieläkin nähtävissä oleva, Saarentaan Hurran talon isännän Mikko Hurran 1800-luvun alkuvuosina kaivattama kaivanto, jonka tarkoituksena oli säädellä Rautelankosken vettä; yrityksestä on jäänyt elämään sanonta: "Kyl voima voi, sano Hurra kun Kukkoharjaa loi". Sama Kertunsalon notkonpohja muistetaan myös ikivanhana nuorison kokoontumis- ja juhlapaikkana.[8] 1930-luvulta vuoteen 1950 Kertunsalon saaressa Rautelanjärvessä oli tanssilava, joka vuonna 1952 vaihdettiin Saarentaanjärven pohjoisrannalle Rautelannummelle, missä se oli käytössä toistakymmentä vuotta, kunnes nykyinen Esakallio perustettiin Salontien varteen.[9]

Lähteet

  1. ↑ Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. (Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116) Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  2. ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 23.5.2009. Viitattu 15.2.2010.
  3. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  4. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  5. ↑ Osa-alue 2. Järviketjureitti Someron kalastusalue. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 15.2.2010.
  6. ↑ Elo, Petri: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen. Somero, Koski Tl. s. 16. (Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 4/2005) Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 951-614-026-2 Teoksen verkkoversio. ISBN 951-614-027-0 (pdf)
  7. ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2010.
  8. ↑ Horila, Tapio: Vastinetta nimimerkki Matille. Somero, 3.2.1981. (Julkaistu myös teoksessa: Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä, s. 345-346. Somero: Somero-seura, 1990. ISBN 952-90-2450-9 )
  9. ↑ Unto Monosen Syntymästä 75 vuotta (doc) Monokas ry. Viitattu 15.2.2010.
Paimionjoen vesistö
Joki ja meri
Lähivesistöt
Sivujokia
Järviä
Paimionjoen järvireitti
Painioon laskevia
Siikjärven valuma-alue:
Vesanojan valuma-alue:
Härjänojan valuma-alue:
Painion lähivaluma-alue:
Pajulanjokeen laskevia:
Jaatilanjokeen laskevia:
Muita
Koskia
Muita