Pajulanjoki
Tässä artikkelissa tutkimme Pajulanjoki:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Puhummepa sitten historiallisen henkilön elämästä, ajankohtaisen aiheen syvällisestä analyysistä tai historian virstanpylvästapahtumasta, Pajulanjoki on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena aikojen saatossa. Seuraavilla riveillä perehdymme kaikkiin Pajulanjoki:een liittyviin näkökohtiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan ja tarjoamme lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen.
| Pajulanjoki (Virkaanjoki) |
|
|---|---|
 Virkaanjoen alajuoksua |
|
| Alkulähde | Letku |
| Laskupaikka | Hirsjärvi |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 19 km |
| Alkulähteen korkeus | 114,4 m |
| Valuma-alue | 101 km² |
Pajulanjoki (alajuoksun nimenä myös Virkaanjoki) on Paimionjoen sivujoki Somerolla ja Tammelassa. Joen valuma-alueen pinta-ala on 101 km² ja järvisyys 1,81 %.[1] Joki seuraa koko matkallaan saven täyttämiä kallioperän murroslaaksoja[2][3], joita reunustavat korkeammat kallio- ja moreenialueet.[4] Pellon osuus valuma-alueesta on noin 28,6 %.[5]
Pajulanjoki
Pajulanjoki saa alkunsa Someron ja Tammelan rajoilta, virtaa Somerolla halki laajojen peltoaukeiden Pajulan, Kultelan ja Ylenjoen kylien sivuitse ja laskee Paimionjoen yläjuoksun järviketjuun kuuluvaan Someron Hirsjärveen Someron Ihamäen ja Kivisojan kylien luona. Joen itärannoille ulottuvat myös Someron Hirsjärven ja Someron, aiemmin Somerniemen, Palikaisten kylien maat.[6][7]
Jokilaakson pohjoisreunaa seurailee Tammelasta Somerolle jatkuva Hämeen Härkätie. Avara maisemakokonaisuus on vähintään paikallisesti merkittävä, mutta laaksonpohjan tasaiset, alavat pellot ovat alttiita tulville ja joen reunat sortumaherkkiä.[5] Someron Kultelassa tie ja joki erkanevat, jokilaakso kapenee ja rannat jyrkkenevät. Samalla joen nimeksi tulee Virkaanjoki.[6]
Jokilaakson yläosalle varsinkin Someron Pajulan kylässä luonteenomaiset laajat, tasaiset pellot laakson pohjalla ovat aiemmin olleet niittyjä, ja todennäköisesti myös joelle nimen antanut kylännimi Pajula johtuu niittyä tarkoittavasta maastoappellatiivista paju.[8]
Latvahaarat ja järvet
Joen latvahaarat saavat alkunsa Tammelan Letkun, Patamon ja Torron kylistä, karun ja metsäisen Tammelan ylängön reunoilta.[9] Latvahaaroja ovat Tammelan Letkulla joen pääuoman suuntaisesti virtaava Myllyjoki, siihen idästä yhtyvä Pienjoki eli Suojoki sekä Tammelan Torron kylän ja Someron Pajulan Vahlionkulman halki virtaava Torrojoki.
Myllyjokeen laskevat pohjoisesta Haiponjärvi , Mustalammi ja Tourunjärvi Tammelasta. Suojokeen laskevat Valajärvi Tammelasta ja Valkjärvi Tammelan ja Someron rajalta sekä joitain pikkulampia. Torrojokeen ja Pajulanjoen pääuomaan laskee joukko pikkujärviä ja -lampia Someron Pajulan kylän pohjoispuoliselta kallioalueelta.[6][7][10]
Lähteet
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54–55. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Aartolahti, Toive: Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland, s. 13. (Fennia 97:7) Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1968. (saksaksi)
- ↑ Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8. (Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A III Geologica–Geographica 116) Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
- ↑ Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä, s. 16–18. (Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024) Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X Julkaisun verkkoversio (pdf) Viitattu 29.11.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Pakkanen, Tuuli & Sallmén, Ari: Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen yleissuunnitelma Pajulanjoki–Virkaanjoki, s. 8–9. (Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen moniste 7/2005) Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 951-614-063-7 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 14.6.2009., ISBN 951-614-062-9 (painettu)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2024 08 Palikainen. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
- ↑ Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika, s. 219–220. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1
- ↑ Somerpalo, Sirpa & Luppi, Päivi: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, s. 22–23, 30–31. (Hämeen liiton julkaisu II:90) Hämeenlinna: Hämeen liitto, 2003. ISBN 952-9802-54-4
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 09 Riihivalkama. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
Aiheesta muualla
- Ympäristösuunnitelu OK: Kultelan ja Pajulan luonto ja maisema Kultelan kyläyhdistys ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.6.2009.
- Pakkanen, Tuuli & Sallmén, Ari: Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen yleissuunnitelma Pajulanjoki - Virkaanjoki. (Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen moniste 7/2005) Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 951-614-062-9 Julkaisun verkkoversio Viitattu 14.6.2009.