Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa San Marino olympialaisissa:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä nykyhetkeen ja yhteiskuntaan kohdistuviin vaikutuksiin tutkimme kaikkia San Marino olympialaisissa:een liittyviä olennaisia näkökohtia. Analysoimme sen vaikutusta eri alueilla sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja arvioita. Samoin tutkimme sen historiallista merkitystä ja tulevaisuuden ennustetta ymmärtääksemme sen merkityksen nykyisessä panoraamassa. Toivomme, että tämä artikkeli on valaiseva ja rikastuttava kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää San Marino olympialaisissa:stä.
San Marino olympialaisissa | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||
Maakoodi | SMR | |||||
Kotisivu |
www |
|||||
Maan olympiamitalit | ||||||
|
||||||
Kesäolympialaiset |
||||||
Talviolympialaiset |
San Marino osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Roomassa 1960, ja on ollut sen jälkeen mukana kaikissa kesäolympialaisissa Tokioa 1964 lukuun ottamatta. Talvikisoihin maa on osallistunut Innsbruckista 1976 lähtien, jättäen väliin Lake Placidin 1980 ja Naganon 1998.[1]
San Marinon ensimmäisen olympiamitalin saavutti trap-ampuja Alessandra Perilli oltuaan pronssilla Tokion vuoden 2020 kisoissa. Hän sai samoissa kilpailuissa lisäksi sekajoukkuekilpailussa hopeaa Gian Marco Bertin kanssa. Lisäksi vapaapainija Myles Amine saavutti Tokiossa pronssia 86 kg:n sarjassa.[1]
Perilli sijoittui trapissa neljänneksi jo Lontoon olympialaisissa 2012. Pistesijalle, eli kahdeksan parhaan joukkoon, ovat lisäksi sijoittuneet trap-ampuja Emanuela Felici, joka oli seitsemäs sekä Sydneyssä 2000 että Ateenassa 2004 ja Francesco Nanni, joka oli viides miesten 50 metrin pienoiskivääriammunnassa Los Angelesissa 1984.[1]
San Marinosta tuli Perillin pronssin myötä asukasluvultaan pienin olympiamitalin saavuttanut maa.[2] Tokion kisojen kolmen mitalin myötä siitä tuli myös kesäolympiahistorian eniten mitaleja asukaslukuun suhteutettuna saavuttanut maa.[3]