Sitruunahappokierto
Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme Sitruunahappokierto:n tilannetta yksityiskohtaisesti, käsittelemme sen tärkeimpiä näkökohtia ja tarjoamme täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan lukijalle maailmanlaajuisen ja rikastuttavan näkemyksen Sitruunahappokierto:stä sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja sen vaikutuksiin eri aloilla. Tutkimuksen, tutkimusten ja todistusten avulla sukeltamme Sitruunahappokierto:n jännittävään maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Valmistaudu uppoutumaan informatiiviseen ja oivaltavaan matkaan, joka laajentaa tietämystäsi ja antaa sinulle mahdollisuuden ymmärtää Sitruunahappokierto:tä syvemmällä tavalla.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Sitruunahappokierto käynnistyy sitraattisyntaasientsyymin katalysoidessa sitraatin muodostumista oksaaliasetaatista ja asetyyli-koentsyymi-A:sta. Koentsyymi-A vapautuu reaktiossa. Kaikki muutkin kierron reaktiot ovat entsyymikatalysoituja. Entsyymien aktiivisuutta puolestaan säätelevät mm. ATP:n, ADP:n ja elektroninsiirtäjäkoentsyymien pitoisuudet sekä reaktioaineiden pitoisuudet. Sitraatista kierto etenee isositraattiin, siitä alfa-ketoglutaraattiin, edelleen sukkinyyli-koentsyymi-A:han, sitten sukkinaattiin, edelleen fumaraattiin, sitten malaattiin, kunnes kierto palaa oksaaliasetaattiin. Tuloksena asetyyliryhmä on hapetettu täydellisesti hiilidioksidiksi ja kolme NADH:ta, yksi FADH2 ja yksi GTP on tuotettu.
Sitruunahappokierto eli Krebsin sykli eli trikarboksyylihappokierto (TCA-kierto) on solujen mitokondrioissa tapahtuva monivaiheinen kemiallinen prosessi, jossa ravintoaineista peräisin olevat hiiliatomit hapettuvat hiilidioksidiksi ja samojen molekyylien sisältämät vedyt siirtyvät elektroninsiirtäjäkoentsyymeille. Prosessissa vapautuu energiaa, ja se on solujen pääasiallinen energianlähde.
Ennen kuin ravintoaineet kuten hiilihydraatit ja rasvat voivat tulla mukaan sitruunahappokiertoon, solussa tapahtuvien muiden prosessien on muutettava ne sopivaan muotoon, etenkin asetyyliryhmäksi (CH3CO), joka sitoutuu koentsyymi-A:n kanssa aktiiviseksi etikkahapoksi eli asetyylikoentsyymi-A:ksi. Lisäksi kierron eri vaiheissa sitoutuu vesimolekyylejä, ja siinä vapautuu hiilidioksidia sekä vetyioneja ja elektroneja. Nämä vapautuneet vetyionit ja ylimääräiset elektronit siirtyvät hapetus-pelkistysreaktioissa elektroninsiirtäjäkoentsyymeille, joita ovat NAD+ ja FAD. Koentsyymeiltä vedyt siirtyvät edelleen elektroninsiirtoketjuun, jonka päätteeksi ne yhtyvät hengitysilmasta tulleen hapen kanssa vesimolekyyleiksi.
Syklisessä reaktiossa sitoutuu myös yksi fosforihappomolekyyli, jolloin muodostuu yksi korkeaenergiainen ATP-molekyyli GTP-välivaiheen kautta, ja neljä pelkistynyttä elektroninsiirtäjäkoentsyymiä (kolme NADH:ta ja yksi FADH2) kutakin pilkkoutunutta ja hapettunutta asetyylikoentsyymi-A:ta kohti. Sitruunahappokierto tapahtuu pääosin mitokondrion matriksissa, kun taas elektroninsiirtoketju tapahtuu mitokondrion sisäkalvolla.
Yksi sitruunahappokierron entsyymi, sukkinaattidehydrogenaasi, on mitokondrion sisäkalvon entsyymi. Se voi syöttää saamansa elektronit suoraan mitokondrion sisäkalvolla tapahtuvaan elektroninsiirtoketjuun.
Kierron vaiheet
Kiertoon kuuluu kymmenen vaihetta, joista jokaisessa jokin karboksyylihappo joko sitoo jonkin muun molekyylin tai siitä irtoaa jotakin niin, että se muuttuu toiseksi karboksyylihapoksi. Kaikki vaiheet tapahtuvat eri entsyymien vaikutuksesta. Seuraavissa reaktiokaavoissa käytetään koentsyymi-A-molekyylin rungolle lyhennemerkintää ja guanosiiniryhmälle lyhennemerkintää , vaikka itse asiassa molemmat ovat suuria ja monimutkaisia molekyylejä.[1]
1. Oksaloetikkahappo reagoi asetyylikoentsyymi-A:n kanssa sitraattisyntaasin katalysoimana, jolloin syntyy sitruunahappoa ja koentsyymi-A vapautuu.
2. Sitruunahaposta lohkeaa vettä akonitaasientsyymin katalysoimana, jolloin syntyy cis-akoniittihappoa:
- COOH·CH2·HOCCOOH;CH2·COOH ↔ H2O + COOH·CH2·CCOOH:CH·COOH
3. Vesi sitoutuu jälleen cis-akoniittihappoon, mutta toisella tavalla, jolloin syntyy isositruunahappoa. Tätäkin reaktiota katalysoi akonitaasi.
- COOH·CH2·CCOOH:CH·COOH + H2O ↔ COOH·CH2·HCCOOH·HCOH·COOH
4. Isositruunahaposta lohkeaa vetyioneja ja elektroneja, jolloin syntyy oksalomeripihkahappoa isositraattidehydrogenaasin katalysoimana:
- COOH·CH2·HCCOOH·HCOH·COOH ↔ 2H+ + 2e− + COOH·CH2·HCCOOH·CO·COOH
5. Oksalomeripihkahapon keskimmäinen karboksyyliryhmä hajoaa ja siitä lohkeaa hiilidioksidia isositraattidehydrogenaasientsyymin katalysoimana, ja samalla syntyy ketoglutaarihappoa:
- COOH·CH2·HCCOOH·CO·COOH ↔ CO2 + COOH·CH2·CH2·CO·COOH
6. Ketoglutaarihaposta eroaa toinen hiilidioksidimolekyyli sekä vetyioneja ja elektroneja, mutta samalla siihen sitoutuu koentsyymi-A, jolloin syntyvän molekyylin nimi on sukkinyylikoentsyymi-A. Reaktiota katalysoi α-ketoglutaraattidehydrogenaasi.
- COOH·CH2·CH2·CO·COOH + HS ↔ CO2 + 2H+ + 2e− + COOH·CH2·CH2·CO·S
7. Koentsyymi-A irtoaa, guanosiinidifosfaattiin (GDB) sitoutuu yksi fosforihappomolekyyli lisää, jolloin se muuttuu runsaasti energiaa sisältäväksi guanosiinitrifosfaatiksi (GTP). Siihen siirtyy huomattava osa kierrossa mukana olevien aineiden kemiallisesta energiasta. Samalla fosforihaposta irtoaa yksi happi- ja kaksi vetyatomia, jotka sitoutuvat sukkinyylikoentsyymi-A:n jäljelle jääneeseen osaan muuttaen sen meripihkahapoksi. Tämä tapahtuu sukkinyylikoentsyymi-A-syntetaasientsyymin katalysoimana.
- COOH·CH2·CH2·CO·S + ·HPO3·H2PO4 + H3PO4 ↔ ·HPO3·HPO3·H2PO4 + HS + COOH·CH2·CH2·COOH
8. Meripihkahaposta irtoaa kaksi vetyionia ja kaksi elektronia, jolloin se muuttuu fumaarihapoksi sukkinaattidehydrogenaasin vaikutuksesta:
- COOH·CH2·CH2·COOH ↔ 2H+ + 2e− + COOH·CH:CH·COOH
9. Fumaarihappoon sitoutuu vettä fumaraasientsyymin katalysoimana, jolloin se muuttuu omenahapoksi:
- COOH·CH:CH·COOH + H2O ↔ COOH·HCOH·CH2·COOH
10. Omenahaposta irtoaa kaksi vetyionia ja elektronia, jolloin se muuttuu jälleen oksaloetikkahapoksi malaattidehydrogenaasin katalysoimana, minkä jälkeen kierros voi alkaa alusta:
- COOH·HCOH·CH2·COOH ⇒ 2H+ + 2e− + COOH·CO·CH2·COOH
Lähteet
- ↑ Otavan Iso Fokus, 4. osa (Kr–Mn), artikkeli Krebsin kierto, 1973, ISBN 951-1-00388-7
Aiheesta muualla
