Soinniton alveolaarinen klusiili

Nykymaailmassa Soinniton alveolaarinen klusiili:stä on tullut yhä enemmän monenlaisia ​​ihmisiä kiinnostava aihe. Soinniton alveolaarinen klusiili on monilla eri puolillaan ja sen vaikutuksilla eri elämänalueisiin kiinnittänyt monien ihmisten huomion alan asiantuntijoista niihin, jotka ovat vasta alkaneet tutkia sen vaikutuksia. Viittaapa Soinniton alveolaarinen klusiili henkilöön, aiheeseen, päivämäärään tai mihin tahansa muuhun elementtiin, sen merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Soinniton alveolaarinen klusiili:n eri ulottuvuuksia analysoimalla sen merkitystä, haasteita ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne[1], joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on .

Kuvaus

Soinnitonta alveolaarista klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

  • Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
  • Ääntöpaikka on alveolaarinen, mikä tarkoittaa että kieli on äännettäessä hammasvallin tuntumassa.
  • Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että äänettäessä muodostetaan sulkeuma, joka sitten purkautuu äkisti.

Lähteet

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

  1. a b Wiik, s. 58–99.